Suomalaisen futsalin historia

Futsal on kotoisin Etelä-Amerikasta

Futsalin syntyperästä on useampi tarina, mutta todennäköisimmin laji sai alkunsa Uruguayssa 1930-luvun alun jalkapallohuumassa. Lajin alkuvuosien evoluutio tapahtui Etelä-Amerikassa; Eurooppaan futsal saapui 1960-luvulla. Futsalin tarinaa leimaa sen lähisukulaisuus isoveli jalkapallon pienpelimuotojen, erityisesti 5 vs 5 -pelien kanssa; monilla kielillä lajin nimi onkin jokin versio ‘salijalkapallosta’. Fifan virallinen nimi ‘futsal’ on kuitenkin laji-ihmisten suosiossa ja tunnetaan ympäri maailmaa. Liki 100-vuotisen historiansa aikana kilpafutsalia on pelattu kahden kattojärjestön alla; nykyään Fifan ja kansallisten jalkapalloliittojen kilpailut ovat seuratuimpia. Suomessa futsalia on pelattu opiskelijapiireissä jo vuonna 1994, Palloliiton alaisena vuodesta 1997.

Suomi-futsal kukoistukseen 2020-luvulla

Suomalainen futsal sai suurimman näyteikkunansa, kun Mićo Martićin luotsaama miesten maajoukkue eteni vuoden 2022 EM-kisoihin ja esiintyi Alankomaissa upeasti. Jo vuoden 2020 MM-kisojen karsinnoissa Suomi pelasi itsensä futsalmaailman tietoisuuteen pudottaen matkalla mm. lajin mahtimaan Italian – olivatpa sinivalkoiset lähellä napata suoran kisapaikankin Portugalilta vieraskentällä. Portugali venyi kuitenkin supertähtensä Ricardinhon kera 2–2-tasapeliin Suomea vastaan edeten suoraan MM-kisoihin ja aina maailmanmestariksi asti. Suomen kohtaloksi jäi kokenutta Serbiaa vastaan pelattava kaksiosainen jatkokarsinta, jota siirrettiin covid-pandemian johdosta niin kuin itse MM-lopputurnaustakin. 

MM-karsintamenestys sai innostuneet suomalaiset varaamaan Serbia-otteluun Vantaan Energia-Areenan 3500 paikkaa täyteen, mikä olisi Suomi-futsalin yleisöennätys selvällä marginaalilla. Otteluparin jälkimmäinen, ratkaiseva kotiottelu pelattiin kuitenkin tyhjille katsomoille maailmaa kiusanneen pandemian vuoksi. Kun kauan odotetut matsit viimein pelattiin loppuvuodesta 2020, oli Serbia maalin verran terävämpi. 

Futsaltietoisuus kasvoi miesten EM-kisojen myötä

Lajibuumi kantoi edelleen kevään 2021 EM-karsintoihin, joissa vanhat ja uudet futsalin ystävät saivat jännittää Suomen miesten tiukkoja karsintapelejä vain television välityksellä. Ylen päätös näyttää pelit kanavillaan lisäsi Suomessa futsaltietoisuutta ja moninkertaisti lajin seuraajien määrän. EM-karsinnat huipentuivat huhtikuussa 2021 ratkaisevaan kotiotteluun Belgiaa vastaan. Suomi väänsi niukan, ansaitun 3–2-kotivoiton: juhlat saivat alkaa lähes tyhjällä Energia-Areenalla ja kotisohvilla. 

EM-lopputurnaus olikin sitten Suomi-futsalin juhlaa Groningenin ja Amsterdamin areenoilla sekä mediassa. Vaikka kaksi alkulohko-ottelua pelattiin yhä tyhjille katsomoille, Ylen ja Palloliiton toimiston ohella muukin media lähti jo täysillä kisahuumaan. Eniten valokeilassa paistattelivat valmentajavelho Martić ja kasvot lajille antanut kapteeni Panu Autio, mutta tutuksi kisojen aikana tulivat penkkiurheilijoille muutkin joukkueen persoonat, kuten juonikas Miika Hosio, ulottuva pivot-pelaaja Juhana Jyrkiäinen ja varamiehenä ykkösketjuun noussut, silmiä hiveleviä kaukovetomaaleja pommittanut Henri Alamikkotervo.

Lopputuloksena EM-parketeilta oli alkulohkon kakkossija ja paikka puolivälierissä, joissa mestariksi jälleen pelannut Portugali oli maalin verran parempi. Suomen asema Euroopan ja maailman maajoukkuefutsalin kärkijoukkoissa tunnustettiin laajasti futsalpiireissä viimeistään EM-lopputurnauksen aikana.

Vuosien näkymätön työ seuroissa ja lajiliitoissa

Kotimainen futsal ei toki aina ole ollut niin glamouria kuin arvokisojen aikana saattoi välillä kuvitella, vaan matka on ollut kivinen. Futsal on vuosien ajan ollut suurempien lajien varjossa useilla mittareilla. Nykyisenkin arvostuksen ja tunnustuksen eteen on tehty vuosikausia hartiavoimin näkymätöntä työtä treenikentillä, pääsarjoissa, seurojen taustoissa, maajoukkueleireillä ja lajiliitoissa.

Karkeasti piirtäen voidaan sanoa, että 1960–70-luvulla syntyneet jalkapalloilijat aloittivat futsalkokeilut Suomessa kantapään kautta, ja vasta 1980-luvulla syntyneet alkoivat kunnolla erikoistua futsaliin jättäen jalkapallon kakkoslajiksi tai tyystin sivuun. 

Autio ja Kytölän veljekset tiennäyttäjinä Euroopan kentille

Suomi-futsalin kehitykselle tärkeä käänne oli Panu Aution lähtö futsalammattilaiseksi vuonna 2010. Maajoukkueen ja espoolaisen Golden Futsal Teamin kantavaksi voimaksi nousseen Aution ensimmäinen osoite oli Espanjan futsalin suurseuran ElPozo Murcian reservijoukkue; sittemmin Autio pelasi Gibraltarinsalmen eteläpuolella Ceutassa sekä Venäjän pääsarjan Pietarin Politehissa. 

Suomi-futsalin suhteen Autio oli ammattilaisvuosinaan varovaisen optimistinen.

Autio näki ja koki vierestä, miten valovuosia edellä Espanjassa ja Venäjällä oltiin lajitietämyksessä, taidossa, taktiikassa ja lajikulttuurissa. Toisaalta maajoukkue oli Jouni Pihlajan vuosina (2005–12) edennyt tasaisesti eteenpäin: kotimaisen liigan taso nousi ja pelaajien lajiosaaminen kehittyi. Toivoakin leijui ilmassa.

Aution raivaamaa polkua seurasivat veljekset Mikko ja Jukka Kytölä, jotka olivat olleet nostamassa jyväskyläläistä Kampuksen Dynamoa suomalaisen futsalin kärkeen ja kolmeen SM-mitaliin. Veljekset pelasivat yhdessä ja erikseen muutamia vuosia Italiassa kolmella ylimmällä sarjatasolla. Samaa polkua Suomesta Italian kentille seurasivat muutamat naispelaajat, ensimmäisenä tamperelaismaalivahti Leena Lepikonmäki.

1980-lukulaisten pioneerien jälkeen 1990-luvulla syntyneet pelaajat (mm. Juha-Matti Savolainen, Jani Korpela, Emilia Jokisalo) ovat lähteneet Euroopan koviin sarjoihin ja tuoneet osaamistaan takaisin Suomeen liiga- ja maajoukkueiden paidassa. Tässä sukupolvessa on useita pelaajia, joille futsal valikoitui päälajiksi jo juniori-iässä. 2000-luvulla syntyneelle sukupolvelle on jo tarjolla futsalin pelaajapolkuja useissa seuroissa; lajivalintaa tukevat myös Palloliiton valmentajakoulutus ja ikäluokkien maajoukkuetoiminta.

Miesten Futsal-Liigan voimasuhteet elävät kansainvälistymisen myötä

Miesten Futsal-Liigaa hallitsivat alkuvuosina FT Kemi-Tornio, tamperelainen Ilves ja espoolainen GFT; enimmät SM-mitalit kasaantuivat saman kolmikon palkintokaappeihin. 2010-luvun edetessä useammat seurat eri puolilla Suomea alkoivat panostaa miesten futsaliin: Ilveksen mestaruusputken jälkeen Sievi Futsal (nykyään Vieska Futsal) ja KaDy ylsivät vuorollaan useita kertoja mestariksi. Myös Akaa Futsal (Leijona Futsal) ja FC Kemi nousivat liigan kärkijoukkoon kehitystyöllään ja täsmähankinnoillaan. 

Moni seura alkoi palkata valmentajia ja pelaajia ulkomailta: miesten futsal Suomessa onkin hyötynyt maajoukkuevalmentaja Martićin lisäksi erityisesti Serbiasta ja Etelä-Amerikasta tuodusta osaamisesta. 2020-luvulle tultaessa kansainväliseen osaamiseen valmennus- ja pelaajapuolella satsanneet seurat alkoivat selvästi erottua omaksi kärkiryhmäkseen Futsal-Liigan mitalisijoilla.

Naisten futsal Suomessa vankassa nousussa, arvokisoja kaivataan

Naisten futsalin Suomen mestaruuksista on pelattu miesten lailla jo vuodesta 1997 eri tavoin, mutta sarjamuotoiseen liigaan siirryttiin miehiä myöhemmin vasta kaudella 2011–12. Alkuvuosina menestyneimpiä joukkueita olivat naistenkin puolella Ilves FS, FT Kemi-Tornio ja GFT, mutta 2020-luvulle tultaessa ovat vanhaa hegemoniaa nousseet haastamaan ja vaatimustasoa nostamaan erityisesti porilainen Musan Salama (MuSa Futsal) ja perinteikäs helsinkiläisseura HIFK.

Naisten maajoukkueiden arvokisatoiminta on ollut vielä 2010-luvulla lapsenkengissä. Uefan ensimmäisten EM-kisojen (2019, 2022) karsintoihin Suomen naiset osallistuivat, eikä maanosan ehdoton eliitti (Espanja, Portugali, Venäjä, Ukraina, Italia) ole tulosten valossa mahdottoman kaukana. On realistista odottaa, että naisten vasta 2017 perustettu maajoukkue lähivuosina täydentää Suomen värisuoran jalkapallo- ja futsalmaajoukkueiden EM-kisapaikoista. Tyttöjen juniorifutsalin kehitys tukee tätä tavoitetta.

Lähteitä:

Autio, Panu (2014). Futsalista. Helsinki: Venda.

 Autio, Panu (2010; 2011). Pallonkaikkeus-blogi. Panu Aution kirjoituksia futsalista vuosilta 2010–11.
https://pallonkaikkeus.wordpress.com/author/panuautio/

Erityisesti kirjoitus “Futsaltietous kaukana Suomesta”, Panu Autio 13.4.2011:
https://pallonkaikkeus.wordpress.com/2011/04/13/futsaltietous-kaukana-suomesta/

Autio, Panu (2014–2022). Panu Autio - futsalista. Facebook-sivu. https://www.facebook.com/kirjafutsalista

Lue lisää eri kielillä:

Burns, Tim (2003). Holistic Futsal - A Total Mind Body Spirit Approach. Lulu.com.
Fahey, Jamie (2021). Futsal. The Story of An Indoor Football Revolution. Melville House UK.
Hermans, Vic (2011). Futsal. Technique Tactics Training. Meyer & Meyer Sport (UK).
Sturgess, Peter (2017). Futsal: Training, Technique and Tactics. Bloomsbury Sports UK. 

Muutamien englanninkielisten yleisteosten lisäksi futsalista on julkaistu kirjallisuutta mm. portugaliksi, espanjaksi, italiaksi ja venäjäksi. Ks. esim.

Henriques, Miguel (2019). Os Bons Rapazes que Conquistaram a Europa do Futsal. Cultura Editora. 

https://www.futsalsportstore.com/es/10-libros-de-futbol-sala
(muutama kirjavinkki espanjankielisestä futsalkirjallisuudesta)

https://www.calzetti-mariucci.it/shop/categorie/calcio-a-5-libri-dvd-calcetto
(muutama kirjavinkki italiankielisestä futsalkirjallisuudesta)

https://futsalki.ru/biblioteka/knigi-o-futbole-i-futzale-bolshoj-sbornik-uchebnoj-literatury/
(muutama kirjavinkki venäjänkielisestä futsalkirjallisuudesta)