Uutuuskirja: Juha Malinen – Valmennuksen pidempi oppimäärä

Suomessa Juha Malinen on valmentanut pääsarjatasolla TPS:aa, MyPa:a, KuPS:aa, AC Oulua, Hakaa, FC Lahtea, RoPS:aa ja viimeisimpänä FC KTP:tä. Suomen eri nuorisomaajoukkueita hän on valmentanut kahteen otteeseen. Jälkimmäisellä kerralla hän johdatti vuonna 2018 Suomen U19-maajoukkueen EM-kotikisoihin ja vei vuonna 2022 Pikkuhuuhkajat EM-jatkokarsintojen kynnykselle. Kansainvälistä valmentajakokemusta Malisella on aivan uransa alkuajoilta Ruotsista ja vuodelta 2007 Kazakstanista, missä hän toimi sekä seura- että U21-maajoukkuevalmentajana.

Seurajoukkueissaan Malinen on saavuttanut yhteensä kuusi SM-mitalia ja yhden Suomen Cupin voiton. Lisäksi hän on nostanut kolme joukkuetta pääsarjaan. Hänellä on valmentajana tilillään yli 500 Veikkausliigan ottelua ja tasan sata maaottelua.

Pitkän valmentajauran varrelle on mahtunut monenlaisia käänteitä ja muuttuvia tilanteita, joihin sopeutuminen on kiinteä osa valmentajan työtä. Tuoreessa kirjassa kerrataan avoimesti niin uran kohokohtia kuin erilaisia vastoinkäymisiä. Niitä käydään kirjassa läpi Malisen omin sanoin, mutta ääneen pääsee myös suuri joukko ansioituneita suomalaispelaajia ja -valmentajia sekä muita Malisen tuntevia henkilöitä vuosien varrelta.

Nyt julkaistu kirja on kirjoitettu yhteistyössä kirjailija Mika Wickströmin ja toimittaja Markku Saukon kanssa. Viimeksi mainittu palkittiin vuonna 2019 Captain´s Ball -gaalassa Vuoden jalkapallotoimittajana.

Kirja oli uusi kokemus

Malisen mukaan aloite kirjaan tuli Saukolta. Hän myöntää, että ei heti innostunut ajatuksesta.

– Jalkapallotoimittaja Saukko on mökkinaapurini Kemijoella. Ajatus kirjasta tuli oikeastaan alun perin hänen vaimoltaan. Saukko otti minuun yhteyttä, mutta en aluksi kiinnostunut ollenkaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän otti uudestaan yhteyttä ja silloin mukana oli kirjailija Mika Wickström, jonka tunsin FC Kynästä, Malinen kertoo.

Siitä käynnistyi puolentoista vuoden mittainen kirjaprojekti, jonka aikana pureuduttiin Malisen matkaan valmentajana.

– Päätin jo 60-luvulla, että minusta tulee jalkapalloammattilainen. Siihen aikaan se oli poikkeuksellista. Nykyään se on muuttunut täysin ja meillä on paljon ammatikseen jalkapallon parissa toimivia. Olen elänyt koko sen kehityskulun.

Malisen mukaan kirjan tekeminen oli hänelle täysin uudenlainen projekti. Wickströmin kanssa tehtyjen haastatteluiden ja kirjoitusprosessin aikana Malinen pääsi itsekin käymään uraansa läpi uudella tavalla.

– Kirjan tekeminen oli hieno matka menneisyyteen. Sitä kerratessa korostui tiettyjä tärkeitä asioita ja syy-seuraussuhteita. Suosittelisin tällaista kokemusta lähes kaikille työstä riippumatta.

Menneiden tapahtumien kertaamisen lisäksi Malinen kertoo kirjassa näkemyksiään myös yhä ajankohtaisista aiheista, kuten ihmisjohtamisesta. Hän toivoo, että lukijat voisivat myös oppia kirjasta jotain.

– Koko uraani ajatellen haluan korostaa intohimon merkitystä – intohimon kouluttautua, hakea tietoa ja verkostoitua. Valmentajaksi voisi oppia kirjoista ja netistä, mutta siinä pääasia on ihmisten johtaminen. Olen saanut valmentaja- ja siviilikoulutuksesta eväitä uusien asioiden kohtaamiseen. Valmentajan ura on täynnä yllättäviä sattumuksia ja valintatilanteita, joihin ei voi varautua. Joillekin ura voi olla lyhempi, mutta minulle tämä on ollut koko elämän mittainen työ, Malinen sanoo.

– Suosittelisin kirjaa laajasti kaikille, jotka ovat tekemisissä urheilun kanssa tai ovat muuten johtavassa asemassa. Toivoisin, että nuoret, tulevat valmentajat lajista riippumatta tarttuisivat kirjaan. Se on ehkä suurin henkilökohtainen toiveeni, että pystyisin auttamaan tulevia valmentajia ja ihmisjohtajia.

Kriisivalmentajan leima

Malinen on saavuttanut valmentajana useita SM-mitaleita, mutta ei koskaan himoitsemaansa Suomen mestaruutta. Hän kokee erikoistuneensa uransa aikana erilaisiin haastaviin tilanteisiin.

– Kilpaurheilussa halutaan aina olla mestareita, ja mieluiten ylivoimisia sellaisia. Minä olen kuitenkin leimautunut enemmän kriisivalmentajaksi. Lähes poikkeuksetta minut on valittu seuroihin, joissa on ollut joko pelillinen tai taloudellinen kriisi. Kyse on ollut seuroista, jotka ovat hakeneet uutta nousua tai pelanneet putoamista vastaan. Urani loppupuolella olen muutaman kerran hypännyt kriisitilanteeseen myös kesken kauden.

Uralle on kuitenkin mahtunut myös suuria saavutuksia, joista Malinen nostaa esiin vuonna 1994 TPS:n kanssa voitetun Suomen Cupin.

– Olin nostanut FC Oulun liigaan, mutta siirryin kauden jälkeen TPS:aan. Se oli tosi hieno seura nuorelle valmentajalle. Sielläkin oli kuitenkin talousongelmia ja joukkue oli ajautunut putoamisen partaalle. Voitimme silti heti ensimmäisellä kaudella Suomen Cupin. Se antoi koko uralleni isoa nostetta, Malinen kertoo.

Reilut 20 vuotta myöhemmin Malinen luotsasi RoPS:n lähelle Suomen mestaruutta. Napapiirilläkään lähtökohdat eivät olleet helpot.

– Kriisin jälkeistä aikaa elänyt RoPS halusi muutosta ja sain siellä aika vapaat kädet. Sinne haluttiin kotimaisia pelaajia, joista koulittaisiin lahjakkuuksia. Joukkueeseen saatiin muun muassa Saku Ylätupa, Lassi Lappalainen, Leo Väisänen, Moshtagh Yaghoubi ja Juha Pirinen, joista monesta tuli myöhemmin A-maajoukkuepelaajia.

Malisen toisella kaudella vuonna 2015 RoPS äityi loppukaudesta hurjaan tulosvireeseen. Päätöskierrokselle lähdettäessä rovaniemeläisillä oli vielä mahdollisuus sensaatiomaiseen mestaruuteen.

– SJK oli meitä pisteen edellä, joten jos he olisivat menettäneet Jarolle pisteenkin, olisimme nousseet voitolla mestareiksi. Me voitimme Lahdessa selvästi, mutta SJK johti omaa peliään 1–0. Noin kymmenen minuuttia ennen loppua katsomosta kantautui tieto, että Jaro oli tehnyt maalin. Se paljastui lopulta vääräksi tiedoksi, mutta hopeakin oli meille älyttömän hieno saavutus.

Maajoukkueuraltaan Malinen nostaa esiin vuoden 2022, joka oli hänen viimeisensä U21-maajoukkueen peräsimessä. Hänen aloittaessaan ikäluokan pelaajista juuri kukaan ei pelannut ulkomailla.

– Puolentoista vuoden aikana pelimme kehittyi. Voitimme Kroatian ja Itävallan vieraissa ja pelasimme vielä viimeisessä pelissä Norjaa vastaan jatkopaikasta, mutta hävisimme lopulta. Siitä joukosta on 16 pelaajaa nykyisessä U21-joukkueessa, mikä on ehkä kaikkien aikojen kovin ryhmä. Nyt käytännössä kaikki pelaavat ulkomailla ja aika hyvissä rooleissa, Malinen sanoo.

– Kun aloitin valmentamisen, päävalmentajan piti tehdä lähes kaikki itse. Pikkuhuuhkajissa johdin yhdentoista hengen valmennusryhmää, jonka yhteistyö oli kitkatonta. Vuonna 2022 koin olevani paras versio itsestäni.

Löydät kirjan muun muassa Maajoukkueen verkkokaupasta.