U17-pojat hävisi Turkille

U17-pojat (2006 ja myöhemmin syntyneet) kohtasi tiistaina isäntämaa Turkin EM-karsintaturnauksen viimeisessä ottelussa. Minihuuhkajien mahdollisuudet lopputurnaukseen selviytymiseksi olivat jo kariutuneet, mutta joukkue lähti silti otteluun nälkäisenä hakemaan voittoa.

Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä. Seitsemännellä peliminuutilla David Ezeh pelasi pallon lupaavasti kohti turkkilaispuolustuksen selustaan juossutta Juho Lähteenmäkeä, mutta puolustus otti katkon ennen kuin pallo pääsi hyökkääjälle asti. 12 minuutin paikkeilla puolestaan kotijoukkue pääsi keskittämään oikealta laidalta kohti yksin takatolpalle unohtunutta Kebir Canpolatia, mutta tämä ei saanut voimaa puskun taakse.

Vieläkin vaarallisempi tilanne syntyi 20. minuutilla, kun Suomen puolustuksen palautus maalivahti Johannes Viitalalle epäonnistui. Pallo pelattiin vapaaseen paikkaan Emre Gundogdulle, ja Suomen pelasti takaiskulta vain Gundogdun kelvoton laukaus. Painetta ei saatu purettua, vaan Turkki otti uuden pallonriiston Suomen puolustukselta, mutta tällä kertaa Suomen puolustus pysäytti Gökdeniz Gürpüzin peippailut boksissa ennen kuin kunnon laukausta syntyi. Kolmatta kertaa maali ei enää kuitenkaan varjeltunut, vaan Mertcan Ayhan pääsi Viitalan vapaapotkusta sylkäisemään irtopalloon ja puski sen verkon perukoille, kun pelikellossa oli 22 minuuttia. Viisi minuuttia myöhemmin Emirhan Arkutcu pääsi alaspäin pelatun pallon väliin ja laukoi nollakulmasta tilanteeksi jo 0-2.

Suomen epävarma avauspeli tuotti Turkille 35. minuutilla jo kolmannen maalin. Toppari Gershon Henry palautti maalipotkun lyhyellä syötöllä takaisin maalivahdille lähes paineettomassa tilanteessa, mutta tämä luki pallon väärin ja tuloksena oli näin nolostuttava oma maali, Minihuuhkajat pystyi kuitenkin keräämään itsensä nopeasti. Juho Lähteenmäen ja Samuel Pasasen tyylikkäästä alustuksesta David Ezeh sai pallon oikealle hyvään maalipaikkaan, eikä hyökkääjä erehtynyt vaan lirutti kavennusmaalin Turkin maalivahdin jalkojen välistä. Näissä lukemissa myös tauolle mentiin.

Toista puoliaikaa ehti kulua noin minuutti, kun Turkki teki neljännen maalinsa. Laitahyökkääjä murtautui vasemmalta päätyrajalle asti ja pudotti pallon Gurpuzille, joka laukoi voimalla etuyläkulmaan ja tilanteeksi 1-4.

Neljännen takaiskun jälkeen Suomi sai toisella puoliajalla pelistä hieman enemmän otetta. 50. minuutilla Lähteenmäki ajoi pallon kanssa keskelle, mutta turkkilaispuolustus blokkasi tulisen laukauksen. kuin ensimmäisellä puoliajalla, ja hyökkäykset löysivät Turkin maalille asti. Pian Otto Ruoppi pääsi yrittämään puskumaalia oikean laidan keskityksestä, mutta takanurkkaa tavoitellut pallo pomppi ohi tolpan. 60 minuutin tienoilla David Ezeh löysi syötöllään Julius Körkön vasemmalta, mutta matala laukaus meni niukasti ohi. Kun parin minuutin päästä terävästi lähteneen Suomen vastaiskun päättänyt Elmer Vauhkosen laukauskaan ei löytänyt maalipuiden väliin, oli Turkin maalivahdilla lopulta helppo työ pitää maalinsa puhtaana toisella jaksolla.

Kentän toisessa päässä Turkki ei jäänyt aseettomaksi toisellakaan puoliajalla, ja muutaman kerran Viitalakin joutui torjuntatöihin. 83. minuutilla Ayhanin yritys kilpistyi etutolppaan, ja 89. minuutilla Gürpüzin laukaus 20 metristä upposi verkon perukoille. Näin ottelun loppulukemiksi jäi 1-5.

Päävalmentaja Erkka V. Lehtola oli ottelun jälkeen luonnollisesti todella pettyneellä tuulella.

– Tämä ottelu oli vähän koko turnauksemme kuva. Tiesimme, että tulemme pelaamaan turnauksessa jättiläisiä vastaan, mutta teimme itsestämme vieläkin pienempiä kuin olemme. Tiesin, millaiseen paikkaan joudumme, mutta en olisi ikinä uskonut, että murtuisimme näin isoilla lukemilla. Kaksi peliä kolmesta heitettiin hukkaan, Lehtola kuvaili.

Vastustaja pääsi tänään tekemään maalinsa turhan helposti.

– Eihän näitä otteluita voi voittaa, jos melkein kaikkia vastustajan maaleja ollaan itse rakentamassa. Ensimmäisellä puoliajalla pelasimme voimakkaaseen vastatuuleen ja tiesimme, että pallo ei kovin pitkälle sieltä lennä. Yritimme päästä pelaamalla omalta alueelta ylös. Alkuun se meni vielä ihan hyvin, mutta sitten tuli yksi stiplu, päästettiin maali, alkoi tärinä, syöttäminen oli heiveröisempää ja virheet kertaantuivat. Siinä vaiheessa voi toki alkaa miettiä, pitäisikö vaan alkaa vetää palloa puolustuksesta niin pitkälle, kuin se vastatuuleen lentää.

Lehtola kertoi, että kavennusmaalin jälkeen Suomi alkoi saada peliä paremmin haltuun, ja pukukoppiin mentäessä tuntui, että toisella puoliajalla olisi vielä saumoja. Heti toisen puoliajan alkajaisiksi tullut neljäs takaisku vesitti kuitenkin takaa-ajon heti alkuunsa. Turkki jatkoi innokasta hyökkäyspeliään, mikä synnytti Suomellekin aihioita maalipaikkojen luomiseen seuraavan parikymmenminuuttisen aikana, mutta tulosta niistä ei syntynyt. Lehtola näki, että Turkki oli tänään kaikessa parempi.

– He loivat parempia maalintekotilanteita meihin verrattuna samanlaisista aihioista, olivat parempia 1v1-tilanteissa - puolustamaan ja hyökkäämään - ja teknisesti meitä taitavampia. Päävalmentajana pitää nyt vetää mietintämyssy syvälle päähän - kuten jokaisen pelin jälkeen - ja miettiä pelaajavalintoja, valmistautumista ennen turnausta, mitä tehtiin täällä pelien välissä ja mitä tehtiin pelien aikana. Kaikesta varmasti löytyy parannettavaa sekä minulta että meidän tiimiltämme.

Samaten mietittävää jää pelaajillekin.

– He ovat päässeet pelaamaan ylikovia matseja ja kokemaan miltä tuntuu kohdata ikäluokkansa Euroopan parhaat. Näitä arvokkaampia paikkoja mitata omaa kehittymistään ja tasoaan ei olekaan. Nyt on analyysin paikka.  Se voi tehdä kipeää, mutta tehtävä se on. Toivottavasti turnauksesta jää niin tiukka muistijälki, että se kääntyy jätkien eduksi ja näkyy heti heidän seuraavissa harjoituksissaan. Toivottavasti ainakin futista rakastavat pojat painavat kaasun pohjaan.

Ottelun tilastot ja lohkon sarjataulukko löytyvät täältä.