Tutkimus: Ylivoimainen valtaosa pääkaupunkiseudun treenimatkoista kuljetaan autolla, vaikka pyöräily olisi parempi vaihtoehto

Tulokset käyvät ilmi Palloliiton toimeenpanemasta pilottivaiheen tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin pääkaupunkiseudun jalkapalloseuroissa pelaavien lasten liikkumiskäytänteitä sekä vanhempien näkemyksiä liikkumiseen ja vastuullisuuteen. Terveys- ja hyvinvointiteema on yksi Palloliiton vastuullisuusohjelman painopisteistä, ja tutkimus antaa arvokasta tietoa, kun tulevaisuuden toimenpiteitä suunnitellaan ja toteutetaan.

Tutkimuksen perusteella on havaittu, että lasten tukeminen ja kannustaminen treenimatkojen kulkemiseen pyörällä tai jalan – tai tarpeen tullen kimppakyytien ja julkisen liikenteen suosiminen yksityisautoilun sijaan – olisi seuroille ja vanhemmille luonnollinen ja vaikuttava tapa kantaa yhteiskuntavastuuta.

Tutkimuksen tulokset luovat pohjaa Jyväskylän yliopiston sekä Tanskan, Hollannin ja Suomen jalkapalloliittojen ja olympiakomiteoiden ideoimalle laajemmalle tutkimus- ja kehittämishankkeelle koskien harrastamisen kestäviä kulkutapoja ja urheilun kestävyyssiirtymää.

Palloliitossa tiedolla johtamisen pyrkimyksenä on tuottaa oikeanlaista ja pätevää tietoa päätöksenteon tukemiseksi. Jalkapallossa tarve urheilujärjestelmän kestävyyssiirtymälle on todettu niin liittotasolla kuin seurakentällä. Liikkumiskäytänteitä ja urheiluliikkeen vastuullisuutta tutkinut Jyväskylän yliopiston tutkija Jonne Silonsaari näkeekin, että jalkapallossa kaivataan nyt erityisesti tietoa siitä, miten kestävyyssiirtymän aiheuttamiin haasteisiin voidaan parhaiten vastata.

– Usein lähtölaukaus kestävyyssiirtymälle on tiedon tuottaminen urheilujärjestelmän sisältä – paikallisyhteisöistä ja seuroista. Siksi tutkimus on tapa saada aikaan konkreettista muutosta. Seuroissa tehdyn tutkimuksen pohjalta on tarkoitus suunnitella jatkotoimia, Silonsaari kertoo.

Ihmisten käyttäytyminen ei muutu, jos ei ensin ymmärretä, missä mahdollisuudet muutoksiin piilevät.

– Looginen seuraava askel on, että tunnistetaan yhdessä, missä muutoksen mahdollisuudet seuratoiminnassa piilevät. Futiksessa isoin päästölähde on paikasta toiseen liikkuminen, joten viisaammat liikkumistavat ovat ensimmäinen asia, miten sitä asiaa voidaan muuttaa, Silonsaari uskoo.

”Kun meillä on asiasta riittävästi tietoa, voimme miettiä, mitä tiedolla tehdään käytännössä”

Tutkimusta on tehty esimerkiksi FC Hongassa, jonka hallinto- ja viestintäpäällikkö Annariina Seppä ja toiminnanjohtaja Petri Harainen ovat perustaneet seuran vapaaehtoistoimija Saija Vatasen johdolla työryhmän keräämään tietoa ympäristöasioista keskittyen seuratoiminnan ilmastovaikutuksiin.

– Alkuvuodesta laitoimme jäsenistöllemme haun päälle, ja saimme kasaan vapaaehtoisporukan, jossa on mielettömän kovaa asiantuntemusta ympäristöasioista, Seppä kertoo.

Treenimatkojen pituuden lisäksi Hongassa on tutkittu esimerkiksi joukkueiden ulkomaanmatkoihin liittyvää kulkemista ja varusteiden ilmastovaikutuksia.

– Nyt olemme siinä vaiheessa, että tuloksia on saatu, ja seuraavaksi niitä ruvetaan käymään läpi tarkemmin. Sitten, kun meillä on asioista riittävästi tietoa, voimme miettiä, mitä tiedolla tehdään käytännössä, Seppä kertoo.

Yrityselämässä ympäristöasioita on alettu ottaa enenevissä määrin vakavasti, mikä näkyy alati kiihtyvänä vihreänä siirtymänä. Sepän mielestä on tärkeää, että ympäristöasiat huomioidaan entistä enemmän myös jalkapallon puolella yhtenä osana vastuullisuuden kokonaisuutta.

– Vastuullisuudessa haluamme käyttää niin sanottua kädenjälkiajattelua. Vastuullisuuden kokonaisuuteen yhdistyvät ympäristöasioiden lisäksi myös esimerkiksi sosiaalinen puoli, vastuullinen hallinto ja se, miten saadaan pidettyä kaikki pelaajat mukana futiksessa riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta. Vastuullisuus on laaja kokonaisuus, jota olemme nyt dokumentoineet mahdollisimman paljon koostaaksemme FC Hongalle tulevaisuudessa vastuullisuusstrategian, Seppä kertoo.

Viisas liikkuminen on toimiva ratkaisu sekä ympäristön että kansanterveyden näkökulmasta

Myös liikunnan puute luo ongelmia, jotka pitää ottaa vakavasti. 7–15-vuotiaiden suomalaisten liik­kumista, liikuntakäyttäytymistä ja -kulttuuria käsittelevän Liitu-tutkimuksen mukaan vain osa edes seuroissa aktiivisesti urheilevista lapsista saa liikuntaa suositusten mukaisen määrän.

– Viisas liikkuminen on kokonaisvastuullisuuden kannalta ykkösjuttuja, ja nyt myös ajankohtainen aihe tänä keväänä jopa normaalia kuumempana käynyttä liikuntapommikeskustelua ajatellen, Silonsaari näkee.

Mahdollisimman omatoimiset koulu- ja harrastusmatkat ovat yksinkertainen ja luonnollinen tapa paitsi vähentää arjen päästöjä, myös sisällyttää siihen lisää arvokasta liikuntaa.

– Tarvitsemme laajempaa keinovalikoimaa lasten aktiivisuuden lisäämiseksi. Viisas liikkuminen on toimiva ratkaisu sekä ympäristön että kansanterveyden näkökulmasta, Silonsaari painottaa.

Tutkimuksesta nousi esiin myös futisvanhempien yksimielisyys siitä, että lasten itsenäistä kulkemista tulee tukea kaikin keinoin. Samaten noin puolet koki harrastuksiin kyydittämisen kuormittavana ja raskaana.

Silti valtaosa vanhemmista kuskaa lapset treeneihin autolla, vaikka polkupyörä olisi yleensä yhtä lailla realistinen vaihtoehto. Pääkaupunkiseudulla tehdyn tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia matkoista on alle kolmen kilometrin mittaisia ja jopa 85 prosenttia alle viisikilometrisiä.

Olympiakomitean erityisasiantuntija Karoliina Ketola arvelee, että kolmen K:n sääntö – Kuljeta,  Kustanna, Kannusta – on syöpynyt syvälle vanhempien mieliin.

– On mahtavaa, että vanhemmat haluavat edistää lastensa harrastamista. Kuljettaminen on monille siihen helppo ja konkreettinen teko. Tässä ajassa luontaisen liikkeen vähentyminen ja ilmastokysymykset kuitenkin huutavat myös muita tapoja tukea lapsen harrastamista. Itsenäinen kulkeminen tukee liikunnallisen elämäntavan kehittymistä. Ympäristövaikutukset ja kuljetustaakka keventyisivät merkittävästi, jos Kuljettaminen korvattaisiin Kimppakyydillä, Ketola näkee.

Tutkimus vahvistaa ajatusta, että urheilun luonteva ympäristöteko on juuri kestävän liikkuminen.

– Liikuntakasvatus on seurojen dna:ssa, joten seurat ja erityisesti lasten valmentajat voivat toimia arkiliikunnan kannustajina, Ketola päättää.