Seurojen toiminta rasismi- ja syrjintätapauksissa – ”Tähän tarvitaan meitä kaikkia”

Epäasiallinen käytös ei kuulu urheiluun, oli kyse sitten rasismista tai muusta syrjinnästä ja kiusaamisesta. Jalkapallon harrastajamäärät ovat erittäin suuret ja jatkuvassa kasvussa. Jopa 10–15 prosenttia Suomen väestöstä on jollain tapaa tekemisissä jalkapallon kanssa.

Yhteiskunnalliset lieveilmiöt heijastuvat siis luonnollisesti myös jalkapallon pariin. Tästä syystä esimerkiksi syrjinnän vastaiset toimenpiteet ovat ehdottoman tärkeitä ruohonjuuritasolta edustustoimintaan.

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista rasisminvastaista viikkoa. Jokavuotinen kampanja järjestetään vuosittain sillä viikolla, jolla vietetään YK:n rasisminvastaista päivää, mikä on 21. maaliskuuta.

Jalkapallossa syrjintää ja rasismia esiintyy muun muassa pelaajien välisenä epäasiallisena käytöksenä tai huuteluina kentän laidoilta tai katsomoista. Jokainen tapaus on liikaa.

- Kaikilla meillä kasvattajilla on velvollisuus puuttua siihen. Osalla seuroista on jo toimivat struktuurit syrjintään puuttumisessa. Niillä, joilla ei ole vakiintuneita käytänteitä, tulisi niitä kehittää. Kaikenlaiseen epäasialliseen käytökseen puututaan kyllä seuroissa melko hyvin, mutta kehitettävää on myös, kertoo Palloliiton monikulttuurisuusasiantuntija Maurizio Pratesi.

Hänen mukaansa jokainen seuratoimija voi puuttua syrjintään samalla tavalla kuin kaikkeen muuhunkin epäasialliseen käytökseen. Pratesi korostaa, että kaikkien seuroissa toimivien, varsinkin aikuisten, on toimittava rasismi- ja syrjintä tapauksia kohdatessaan. Käsittely jatkuu sen jälkeen seuran määrittelemällä tavalla.

- Meillä ei ole sitä ongelmaa, että olisi seuroja, mitkä eivät haluaisi puuttua epäasialliseen käytökseen. Päinvastoin. He saattavat tarvita ainoastaan tukea siihen.

Pratesi täsmentää, että seurat vastaavat omasta toiminnastaan. Mikäli jonkun lapsen huoltaja esimerkiksi havaitsee rasismia tai muuta syrjintää, niin hänen tulee ilmoittaa siitä seuran käytänteiden mukaisesti. Jos selkeitä käytänteitä ei ole, niin ilmoituksen voi tehdä henkilölle, jonka kokee helposti lähestyttäväksi seuran työntekijöistä. Oli kyseessä sitten joukkueenjohtaja, seuratoimiston sihteeri, toiminnanjohtaja, valmennuspäällikkö tai valmentaja.

Seuralla on ilmoituksen jälkeen velvollisuus viedä prosessia eteenpäin, jotta asia selvitetään. Ilmoituksen voi tehdä myös suoraan Palloliiton Whistle Blower -ilmoitusjärjestelmään tai Palloliiton kurinpidon vastaaville.

- Matalalla kynnyksellä kannattaa uskaltaa viedä asiaa eteenpäin ja puuttua siihen. Tähän tarvitaan meitä kaikkia. Vaikka olisi kuinka hyvät järjestelmät tai viralliset toimijat, niin se ei yksinään riitä, Pratesi toteaa.

- Syrjintää saattaa tapahtua joka tasolla. Pukuhuoneissa, linja-autoissa ja monissa muissa paikoissa, jonne meidän kätemme eivät yllä. Kasvatustyöhön ja puuttumiseen tarvitsemme kaikkia jalkapallon parissa toimivia.

Osallisuuden edistäminen

Pratesin mukaan yksi oleellinen käsite on lasten osallisuus, kun puhutaan harrastustoiminnasta. Tällä sektorilla hän tekee myös koulutustyötä ennen kaikkea lasten valmentajille ja seurajohtajille, mutta myös muille seuratoimijoille.

Tavoitteena on saada lapsia ja nuoria eri etnisistä taustoista jalkapallon pariin. Varsinkin monikulttuurisilla asuinalueilla osallisuustyö on erittäin tärkeää. Palveleeko paikallinen seura kaikkia asuinalueen lapsia ja nuoria, sitä tulee aina pohtia.

- Edistetään osallisuutta, niin se luonnollisesti lisää ihmisten välistä vuorovaikutusta, mikä vähentää ihmisten välillä olevia ennakkoluuloja. Jalkapallo on globaali laji. Imu lajin pariin on kova ja Ihmiset erilaisista taustoista tahtovat lajin pariin, ja sitä myös haluamme tukea ja edistää Palloliitossa, tähdentää Pratesi.

Hänen mukaansa on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää moninaisuuden erityispiirteet. Haasteet ja mahdollisuudet, ja miten kulttuurinen tausta vaikuttaa ihmisten tapaan toimia sekä ajatella.

Pratesi toivoisi myös perinteisen seurajalkapallon rinnalle Suomeen vahvempaa katufutiskulttuuria, millaista hän on kohdannut muun muassa Keski-Euroopassa.

- Jostain syystä tietyissä Euroopan maissa se on ollut helpommin lähestyttävä kuin seurajalkapallo. Varsinkin eri lähiöissä laji on todella suosittu. Sitä olisi kiva nähdä enemmän Suomessakin.

- Puhutaan urbaanien alueiden lajin harrastamisesta ja ehkä sitä kautta saisi entistä paremmin monikulttuurilliset taustat omaavia lapsia ja nuoria lajin pariin.

Lasten ja nuorten osallisuuden lisäksi on tärkeä lisätä ihmisten tietoisuutta. Tämä pätee niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Seuroilla on mahdollisuus saada Pratesin mukaan tukea muun muassa kotouttamisen ja inklusiivisten toimintamallien toteuttamiseen.

Asiasta kiinnostuneilla seuroilla on mahdollisuus saada ohjeita erilaisten avustusten hakemisiin, rahastojen luomisiin ja jo olemassa olevien resurssien hyödyntämiseen. Esimerkiksi Pratesi nostaa Koivukylän Palloseuran meneillään olevat kotouttamisen edistämistoimenpiteet, joihin Vantaalaisseura saa rahoitusta Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä.

Koulutusta ja asiantuntijatukea rasisminvastaisessa työssä saavat ihmiset monilla eri sektoreilla Palloliiton toiminnassa. Esimerkiksi erotuomarit, kurinpidon esittelijät ja otteludelegaatit. Ongelmat eivät poistu kuitenkaan hetkessä ja yhteiskunnalliset negatiiviset lieveilmiöt tulevat näkymään myös jatkossa ikävä kyllä jalkapallon parissa.

Siksi jatkamme Palloliitossa tehtävää syrjinnän vastaista työtä ja sitä kehitetään vastaamaan eri yhteiskunnan muutoksia.

Rasismi ja kaikenlainen syrjintä on rumaa. Sen poistamiseksi tarvitaan meitä kaikkia.

Ihan jokaista.