Seuraesimerkki Huuhkaja- ja Helmaripolulta: Näin OLS:ssa varmistetaan, että tieto kehittää päivittäistä tekemistä

Oulun Luistinseura ja AC Oulu tekevät tiivistä yhteistyötä. Seuroilla on yhteinen, aloittavista ikäluokista Veikkausliigaan johtava pelaajapolku, jolla alle 15-vuotiaista pelaajista vastaa OLS, kun taas sitä vanhemmista pelaajista AC Oulu.  

Oulun Luistinseuran valmennuspäällikkö Ari Seppälä toteaa, että OLS:n urheilulliset tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Tarkoitus on kehittää toimintaa niin korkeatasoiseksi, että jokaisesta ikäluokasta voidaan nostaa 2-3 pelaajaa AC Oulun edustukseen ja 5-6 pelaajaa reservijoukkueeseen.  

– Kun tavoitteena on nostaa pelaajia liigajoukkueeseen jokaisesta ikäluokasta, seuramme toiminnan pitää pelaajakehityksellisesti parantua selkeästi siitä, mitä se on eilen ollut tai mitä se on tänä päivänä. Tätä tavoitetta kohti meidän täytyy työskennellä ihan sieltä alle kouluikäisistä aikuispelaajiin asti, Seppälä sanoo.  

Huuhkaja- ja Helmaripolulla Palloliitto, Eerikkilän urheiluopisto ja seurat ovat asettaneet yhteiseksi tavoitteeksi, että suomalaisten pelaajien markkina-arvo on kohonnut vähintään 150 miljoonaan euroon vuoteen 2030 mennessä. Seppälä kertoo, että tavoite pelaajien markkina-arvon kohottamisesta on mielessä myös Oulussa, kun työstetään päivittäisen harjoittelun kehittämistä.  

Huuhkaja- ja Helmaripolulla Oulun Luistinseura on viiteen tasoon jaetussa toiminnassa tasolla neljä. Seppälän mukaan OLS osallistuu Huuhkaja- ja Helmaripolulle pelaajakehityksellisistä syistä. Polulta OLS saa sen tueksi muun muassa tieteellistä ja tiedollista faktapohjaa.  

– Haluamme päästä mututiedosta tieteellisen tiedon ääreen. Hyödynnämme saamaamme tietoa oman seuramme arjessa, miksi ja milloin meidän kannattaa tehdä mitäkin. Eerikkilän Huuhkajapolun tapahtumista jaetun ja saadun tiedon pitää konkreettisesti näkyä jokapäiväisessä arjessa, Seppälä painottaa.  

Arjessa tieteellinen tieto muutetaan käytäntöön, kun päätetään, millaisissa olosuhteissa pelaajat harjoittelevat viikon aikana, millainen on viikon rakenne ja millainen on yhden päivän rakenne harjoituksessa.  

– Jotkut pelaajat tavoittelevat kansainvälistä huippua, toiset kansallista, kolmannet alueellista huippua, osalle jalkapallo on vain harrastus. Tieteellisen tiedon avulla päätämme, millaisia harjoitteita käytetään, jotta luodaan pelaajille ympäristö, missä kaikkien on mahdollista kehittyä kohti omia huippujaan, Seppälä jatkaa.  

Konkreettisten jalkapallotekojen toistamista monipuolisessa ja vaihtelevassa ympäristössä 

Huuhkaja- ja Helmaripolulta saadun tiedon lisäksi Seppälä kertoo, että seurassa hyödynnetään AC Oulun nykyisen päävalmentaja Ricardo Duarten sekä Sami Kalajan ammattitaitoa. Kalajan ajatukset näkyvät seuran arkisessa tekemisessä niin, että harjoitusympäristö on monipuolinen ja vaihtelee viikon aikana.  

– Esimerkiksi ensi vuonna 13-vuotiaat ja sitä nuoremmat aloittavat koulun salissa tapahtuvalla harjoittelulla. Siellä on erilainen alusta, erilainen ympäristö, erilainen tila. Seuraavan päivän harjoitus on koko kentän harjoitus, ja kolmantena päivänä harjoitellaan puolikkaalla kentällä, Seppälä selostaa. 

Toinen Sami Kalajan teoriasta harjoitteluun otettu asia on, miten ratkaiseva asia toistojen määrä on taidon kannalta. Seppälä kertoo, miten OLS:ssa maksimoidaan pallokosketusten määrä peleihin valmistautuessa.  

– Se pitää olla suunniteltuna tosi tarkkaan, jotta siellä tulee riittävän paljon pallokosketuksia ja jalkapallon omaista liikkumista. Esimerkiksi meidän nuoremmissa ikäluokissamme vaihtopelaajat eivät istu penkillä katsomassa peliä, vaan heille vedetään samaan aikaan suunniteltu pallonkäsittelyharjoite. Aluksi pelaajat olivat vähän ihmeissään asiasta, mutta tällä hetkellä he tykkäävät. Pelaajat ovat valmiimpia kentälle, kun he ovat tehneet pallollista harjoittelua eivätkä istuneet penkillä, Seppälä sanoo.  

Juniorijoukkueet pelaavat kaudessa noin 60 peliä, moni pelaa enemmänkin.  

 – Saamme kauden aikana kolme kuukautta lisää laadukasta harjoitteluaikaa pelkästään sillä, mitä teemme peliin valmistautuessa ja pelin aikana niille pelaajille, jotka eivät ole kentällä, Seppälä sanoo.  

Duarten ajatukset näkyvät puolestaan erityisesti OLS:n harjoittelussa siinä, että pelaajat harjoittelevat konkreettisempia jalkapallotekoja.  

– Ei sorruta siihen, että meillä on hienoja ja kauniita termejä, mutta kentällä ei tapahdu yhtään mitään. Tästä iso kiitos Ricardolle. Olemme saaneet selkeämmäksi, mitä laadukas pelaajien kehittäminen on, Seppälä kehuu.  

Omiin toimintamalleihinsa OLS on määritellyt pelaajakierron, jonka mukaan 8v8-mallilla pelaavissa ikäluokissa ja nuoremmissa pelaajien pitää pelata säännöllisesti kaikilla pelipaikoilla kauden aikana.  

– Siitä tehdään ihan excel-muotoinen listaus. Kauden aikana pitää pelata säännöllisesti jokaisella pelipaikalla. Jos kasvatamme yhden pelipaikan pelaajia, sehän voi olla, että pelaajien joukkueet eivät aikuisissa pelaakaan omimman pelipaikan mukaisessa peliryhmityksessä. Siksi nuorissa ikäluokissa on tärkeämpää opettaa pelin perusperiaatteita kuin pelipaikkakohtaista pelaamista, Seppälä sanoo.  

OLS:n joukkueissa myös kenttäjärjestelmää muutetaan 3–4 kertaa kauden aikana. Jos katsotaan pelkkää tulostaulua, ei tämä tapa ole välttämättä optimaalinen joukkueen lyhytjänteisen menestyksen kannalta.  

– Kenttäjärjestelmää pitää muuttaa viimeistään silloin, kun pelaajat oppivat sen. Oppiminen ei ole enää tehokasta silloin, kun tehdään sitä, mitä osataan, Seppälä perustelee.  

Seppälä ymmärtää, ettei asiaan tottuminen ole helppoa vanhemmille tai valmentajillekaan, mutta uskoo, että pelaajan kannalta pitkässä juoksussa tämä on hyödyllisintä.  

– Jotta ei tule väärää käsitystä, totta kai pelaajamme saavat pelata omimmaallankin pelipaikalla kauden aikana riittävästi, ja saavat joukkueemme pelata omimmallaankin kenttäryhmityksellä kauden aikana. Ei koko ajan voida olla epämukavuusalueella, ei sekään ole oppimisen kannalta kovin tehokasta, Seppälä täsmentää.  

Mikä on saatu muuttumaan? 

Huuhkaja- ja Helmaripolun kehitystavoitteiden mukaisesti myös OLS:ssa joukkueiden toiminnalle on asetettu selvät tavoitteet, joita kohti ne pyrkivät. Näitä tavoitetasoja lähdettiin työstämään puolitoista vuotta sitten. Pyrkimyksenä oli, että seuran valmentajille tavoitteita ei annettaisi “ylhäältä päin” vaan ne työstettäisiin yhteistyössä kaikkien OLS:n vastuuvalmentajien kanssa.  

– Oma roolini on ollut johtaa tätä prosessia ja katsoa, että asiat tulee tehtyä. Roolini ei ole pelkästään kertoa valmentajille, mitkä tavoitteet ovat, vaan osallistaa valmentajia niiden luomiseen. Silloin, kun valmentajia osallistetaan ja he ovat itse olleet työstämässä asioita, tavoitteet varmasti näkyvät paremmin päivittäisissä harjoituksissa ja myös jokaisessa yksittäisessä harjoitteessa, Seppälä uskoo.  

Tehtävänanto valmentajille oli, että hyökkäys- ja puolustuspelin tavoitteet pitää pystyä määrittelemään yhdellä lauseella. Se ei ollut kovin helppoa, mutta lopulta lopputulokseen päästiin. 8–10-vuotiaille muodostettiin oma tavoite ja 11–15-vuotiaille toinen tavoite. Samalla asetettiin tavoitteet myös harjoitettavuudelle ja elämänhallinnalle.  

– Työstöt eivät myöskään loppuneet silloin puolitoista vuotta sitten, vaan niitä tarkastellaan koko ajan. Viimeksi keväällä muokkasimme tavoitteitamme entistä kovemmiksi, koska näimme, että asettamamme tavoitteet saavutettiin liian helposti. Tavoitteet eivät olleet tarpeeksi kovia, jotta päästäisiin siihen, että AC Oulun edustukseen ja reservijoukkueeseen nousisi enemmän oululaisia pelaajia, Seppälä kertoo.  

OLS:ssa 11–15-vuotiaiden hyökkäystavoitteet määriteltiin niin, että pelaajat pystyvät murtautumaan monipuolisesti kentän eri osa-alueilta ja viimeistelemään tehokkaasti. Tiukentamisen jälkeen tavoitteena on päästä monipuolisesti myös maalintekoalueelle.  

– Olemme myös määritelleet, miten seuraamme tavoitteen toteutumista. Esimerkiksi Eerikkilässä Huuhkajapolun tapahtumissa seuraamme hyökkäyspelaamisen onnistumista analysoidessamme laukaisukarttaa ja onnistuneita syöttöjä maalintekoalueella, Seppälä kertoo. 

Harjoitettavuutta seurataan kolme kertaa vuodessa tehtävillä testeillä – kahdesti vuodessa kevyemmällä pienemmällä testillä, missä seurataan nopeutta, suunnanmuutosta, kevennyshyppyä ja MAS-testiä. Kerran vuodessa pidetään isompi testi, jossa on mukana kaikki, mitä on Huuhkajapolulla aseteltu.  

– Vastuuvalmentajat tekivät laadullisen analyysin pelaajista: ketkä onnistuivat ja missä tällä hetkellä mennään fyysisissä ominaisuuksissa. Olemme määritelleet tavoitteeksemme, että 5 parhaan pelaajan tulos on viisiportaisella arviointiasteikollamme viiden timantin tasolla, 11 parhaan pelaajan tulos neljän timantin tasolla, ja niin edespäin. Aina seuraamme, missä pelaajamme menevät, Seppälä kertoo. 

Fyysisten testien seurannan osalta pyritään kuitenkin muistamaan, että kasvavista lapsista ja nuorista kyse.  

– Näen, että fyysiset testit ovat muistilappu mitä viikottaisen harjoittelun pitää sisältää. Muistakaa harjoitella suunnanmuutoksia, kiihdytyksiä, jarrutuksia, hyppyjä. Muistakaa että harjoittelussa pitää tulla täysvauhtisia 30 metrin juoksuja. Harjoituksen pitää olla verenkiertoelimistöä rasittavaa, jotta pelaajien kestävyysominaisuudet kehittyvät. Kukaan ei kuitenkaan pysty kertomaan meille, miten lapsen kasvu vaikuttaa tulokseen joko parantavasti tai heikentävästi, Seppälä kuvailee.  

OLS pyrkii siihen, että pelaajat nauttivat kilpailemisesta. Siksi jaksokyselyissä seurataan myös esimerkiksi elämänhallintaa.  

– Eerikkilästä tulevien kyselyjen perusteella seuraamme voittamista tukevan ilmapiirin keskiarvon ja psykologisen turvallisuuden keskiarvon kehittymistä. Haluamme tietää, miten pelaajamme kokevat päivittäisen harjoittelemisen, valmentajat ja harjoitusilmapiirin, Seppälä kertoo. 

Huuhkaja- ja Helmaripolun tason 4 seurojen joukkueiden sijoitukset poikien turnauksissa 2022.

Huuhkaja- ja Helmaripolun tason 4 seurojen joukkueiden sijoitukset poikien turnauksissa 2023. Harjoituksissa nähty kehitys heijastuu myös OLS:n joukkueiden sijoituksissa.

Koko seuran harjoittelun toiminnan ja suunnan kehittäminen niin paljon, että tavoitteisiin päästään, on tietysti iso ja hidas prosessi, eivätkä työt ole ihan hetkeen loppumassa. Seppälä kuitenkin näkee, että jo näiden puolentoista vuoden aikana tehdyillä toimilla on saatu aikaan konkreettista muutosta paitsi OLS:n juniorijoukkueiden pelaamisessa, myös niiden harjoituksissa.  

Hän muistuttaa, että lopulta peli kuuluu kuitenkin pelaajille. Lasten luontaiseen oppimisprosessiin ja elämään kuuluu aina kokeileminen ja tapahtumarikas oppiminen. Siksi valmentajien tehtävänä on luoda sellaiset olosuhteet, missä lapset pystyvät entistä paremmin toteuttamaan itseään, missä yrittäminen ja erehtyminen on sallittua, missä lapsenomainen luovuus on sallittua.  

– Harjoituksen ilmapiiri, olosuhteet, käytännön harjoitteet, valmentajan käyttäytyminen – olemmekin saaneet kaikkea siihen suuntaan, että näyttää siltä, että kentällä ovat lapset ja nuoret, eivät pienet aikuiset. Siihen me pyrimme viemään harjoitteluamme ja pelaamistamme. Vielä siihen on kuitenkin matkaa, että pääsisimme koko seurassa kaikilla rintamilla siihen, että pelaaminen on lasten ja nuorten näköistä, Seppälä summaa.

Kuuntele Ari Seppälän haastattelu myös Strategiapodcastista! >>