Richard Jensen haki maisemanvaihdosta Puolasta – ”Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen”
Richard Jensen lähti nuorena poikana Hollantiin Twenten akatemiaan. Hollannissa vierähti vuosikymmen ennen kuin Jensen päätti katsella muita vaihtoehtoja.
Richard Jensen siirtyi Gornik Zabrzeen kesällä.Kuva: Ⓒ Juha Tamminen /Juha Tamminen
Jensen lähti Twenteen 16-vuotiaana vuonna 2012 ja pikkuveli Fredrik seurasi vuoden päästä perässä. Richard pelasi aina tähän kesään saakka Hollannissa, kunnes päätti vaihtaa maisemaa. Uudeksi seuraksi valikoitui Puolan pääsarjassa pelaava Gornik Zabrze.
- Kesään lähtiessä oli ajatuksena etsiä jotain uutta muualta kuin Hollannista. Tuntui, että tarvitsen maisemanvaihdoksen. Kävin neuvotteluja seurojen kanssa, mutta sitten Gornik tuli ja he olivat tosi innokkaita ja halusivat minut. Juttelin ”Roban” [Warta Poznanissa pelaava Robert Ivanov] kanssa ja loppujen lopuksi päätin siirtyä Puolaan. Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen ja iloinen siirrosta, Jensen kertoo päätöksensä taustoja.
Jensen pelasi neljä edelliskautta Hollannin kakkostasolla, Eerste Divisiessä, Roda JC:ssä. Yksi seurasiirron tarkoituksista oli päästä pelaamaan pääsarjatasolle.
- Otin askeleen korkeammalle sarjatasolle. Vaikka Hollannin kakkonen on tosi kovatasoinen sarja, niin tavoitteena oli päästä pääsarjaan pelaamaan. Paineet ovat ihan eri ja Puolassa fanit ovat aika fanaattisia, niin ne tekevät matseista tunnelmallisia ja spesiaaleja.
Jensen on ollut heti tulostaan lähtien joukkueen luottopelaajia ja avauskokoonpanon pelaaja.
- Osasin odottaa, että vastuuta on tulossa, sillä niin mielellään he halusivat minut joukkueeseen. Ainoa kysymysmerkki oli, että miten nopeasti tottuisin kuormitukseen, sillä tulin suoraan lomalta ja kausi oli jo alkanut. Hyvin on kuitenkin mennyt ja toivottavasti jatkuu samalla tavalla.
Jensen on ollut hyvin tyytyväinen valintaansa niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
- Sarja on hyvin fyysinen ja pelitapamme on aika samanlainen kuin maajoukkueessa, joten siihen oli aika helppo päästä mukaan. Meillä on saksalainen valmentaja ja haluamme dominoida ja kontrolloida peliä sekä ohjata vastustajaa. Treenit ovat myös vähän erityyppisiä ja on saanut vähän uusia asioita.
- Olen tosi positiivisesti mielissäni miten kaikki on hoidettu Puolassa. Sarja, kaikki tekeminen ja fasiliteetit ovat erinomaisia. Olen tosi iloinen, että tulin tänne, hehkuttaa Jensen.
Maajoukkuedebyytti siirtyi keväällä
26-vuotias Jensen sai ensimmäistä kertaa kutsun Huuhkajiin kevään Espanjan harjoitusleirille otteluihin Islantia ja Slovakiaa vastaan. Jensenin visiitti jäi kuitenkin lyhyeksi, kun aiemmin Hollannissa tullut loukkaantuminen osoittautui sellaiseksi, ettei Jensen pystynyt pelaamaan.
- Valehtelisin, jos väittäisin, ettei se harmittanut. Ajattelin, että nyt on kerrankin mahdollisuus, ja sitten se meni ohi. Täytyy myöntää, että olin sen jälkeen henkisesti aika rikki. Se täytyi vain hyväksyä ja keskittyä loppukauteen seurajoukkueessa, että saisi sitten uusia mahdollisuuksia.
Ja se mahdollisuus tuli heti kesäkuussa, kun Huuhkajat pelasi neljä Nations Leaguen ottelua. Jensen pelasi kolmessa ottelussa ollen niissä kaikissa avauskokoonpanossa. Debytantti ei ujostellut, vaan esitti vakuuttavia otteita kentällä.
- Minun kohdaltani sopi, että oli pitkä ikkuna. Joukkueessa oli paljon porukkaa ja mahdollisuudet peliajalle kasvoivat. Oli huikea päästä mukaan ja siellä oli entuudestaan tuttuja naamoja junnuvuosilta. Oli helppo tulla sisään joukkueeseen. Löysin nopeasti hyvän sävelen ja olen vieläkin tyytyväinen omiin peleihini ja suorituksiini. Tietenkään tuloksellisesti ei voi olla täysin tyytyväinen. Nyt on taas pari peliä syyskuussa ja toivottavasti pääsee taas mukaan.
Jensen ja Jensen
Pikkuveli Fredrik on tuttu Huuhkajista jo monen vuoden takaa, mutta nyt isovelikin sai mahdollisuuden näyttää taitojaan kirkkaimmissa valoissa.
- ”Pikku” sai tällä kertaa katsoa telkkarista pelejä. Ei hän mitään erityistä sanonut, mutta oli iloinen ja onnitteli.
- Huuhkajissa on totuttu toiseen Jenseniin, mutta ”Pikku” oli vain iloinen puolestani. Olisi kyllä ollut hienoa olla yhdessä, mutta toisaalta oli hyväkin, että sain seistä omilla jaloilla. Toivottavasti lähitulevaisuudessa päästäisiin yhdessä edustamaan maatamme. Ei sellaista kuitenkaan liikaa mieti, vaan keskittyy omaan tekemiseen.
Tilaisuus saattaa koittaa syyskuussa, kun Huuhkajat päättää Nations Leaguen kohtaamalla Romanian ja Montenegron.
- Katsotaan mitä tapahtuu. En laita siihen mitään suuria paineita. Jos sellainen tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Ihan rennosti katsellaan ja ehkä niin käy jossain vaiheessa. Olisihan se varmasti ainakin jonkinlaista porvoolaista historiaa, FC Futuran kasvatti naurahtaa.