Olosuhdepäällikkö Tero Auvinen: ”Pietarsaaren stadionhanke on malliesimerkki monelle seuralle”

Stadionhankkeiden toteuttamiseen on erilaisia tapoja. Pietarsaaren tapauksessa kyse on seuravetoisesta projektista, jotka ovat toistaiseksi olleet harvinaisempia. Edellinen samantyyppinen hanke oli Seinäjoelle vuonna 2016 valmistunut stadion.

– Pietarsaaren stadion on mielestäni hyvä malliesimerkki monelle seuralle, että tällaisen hankkeen toteuttaminen on mahdollista. Siksi haluamme myös jakaa oppia ja tietoja muillekin, Tero Auvinen sanoo.

Hän kertoo, että FF Jaron seurajohto oli ensimmäisen kerran Palloliittoon yhteydessä jo viime vuosikymmenen loppupuolella.

– Pietarsaari on jalkapallokaupunki, jossa lajikulttuurin aistii kaikkialla, mutta kaupungin ykköskenttä on ollut yleisurheilukenttä. Stadionhanke on lähtenyt Jaron aktiivisesta johtokunnasta, jolla on ollut unelmana kompakti brittityylinen stadion, jossa on katsomot kaikilla sivuilla.

Palloliitto tukee ja avustaa hankkeiden toteuttamisessa, mutta suurin työ tehdään aina paikallisesti.

– Nämä hankkeet toteutuvat tai jäävät toteuttamatta sen mukaan, miten hankkeen omistaja onnistuu omassa työssään. Palloliitosta käsin ei voida rakentaa olosuhteita. Siihen tarvitaan paikallinen veturi. Jarolla on asiantuntevia ihmisiä, jotka perustivat työryhmän ja veivät hanketta eteenpäin. He ovat löytäneet hankkeelle realistisen toteutustavan, kokoluokan, kustannusarvion ja tarvittavat kumppanuudet.

UEFA luokittelee stadioneita neljään eri kategoriaan, joilla on omat kapasiteetti- ja laatuvaatimuksensa. Korkeimman eli neljännen kategorian stadioneita ovat Olympiastadion ja Bolt Arena Helsingissä, Veritas Stadion Turussa ja uusi Tammelan stadion Tampereella. Seinäjoen OmaSp Stadion on tällä hetkellä Suomen ainoa kolmannen tason stadion.

Stadionin toivotaan valmistuvan vuonna 2025. Havainnekuva.Kuva: Jeppis Stadion Oy

Sen sijaan Veikkausliigan vaatimukset täyttäviä, vähintään 1 500 istumapaikan toisen kategorian stadioneita Suomessa on useita. Myös Pietarsaaren noin 3 500 katsomopaikan stadion tulee asettumaan toiseen kategoriaan.

– Pitää muistaa, että luokituksissa määritellään vain minimivaatimukset. Sen jälkeen tarkastellaan kilpailumanuaaleja. Esimerkiksi UEFA:n seurajoukkuekilpailuissa voi olla tv-tuotantoon ja mediapalveluihin liittyviä lisävaatimuksia, Auvinen muistuttaa.

Palloliiton olosuhdepäällikön ja UEFA:n stadiontarkastajan roolissa Auvisen tehtävänä on ollut ohjata suunnittelua niin, että uusi stadion täyttäisi niin kansalliset kuin kansainväliset vaatimukset.

– Olemme kokoustaneet stadiontyöryhmän, seuran ja Pietarsaaren kaupungin kanssa. Olemme omalta osaltamme tukeneet suunnittelua ja pidimme yhdessä myös UEFA:n kanssa sparrauspalaverin, jossa katsoimme miten suunnitelmat peilautuvat UEFA:n määräyksiin.

Jalkapallostadionit ovat erikoisrakennuksia, joita suunnitellessa pitää huomioida useita eri tekijöitä. Tärkeitä asioita ovat etenkin yleisön viihtyvyys ja palvelut, turvallisuus, pelikenttä ja sosiaalitilat sekä tv-tuotannon ja median huomioiminen.

– Noin 5000 paikan stadion on suurimmalle osalle suomalaisseuroista sopiva kokoluokka. Sen kokoluokan stadionrakentaminen on Euroopassakin aika harvinaista, joten siihen ei ole ollut tarjolla suoraan monistettavia malleja. Tietyllä tavalla suunnittelu on siis pitänyt aloittaa alusta.

Stadionit ovat vuosien projekteja

Lähes aina stadionhankkeiden tärkein yhteistyökumppani on kaupunki. Pietarsaaren tapauksessa poliittista päätöksentekoa on pyritty edistämään avoimella viestinnällä ja yhteistyöllä. Uusi stadion sai paljon kannatusta, mutta rakennushankkeille tyypilliseen tapaan sillä oli myös yksittäisiä vastustajia. Auvisen mukaan on tavallista, että hankkeista tehdään valituksia.

– Se ei ole mitenkään tavatonta, sillä Suomessa kansalaisilla on oikeus ilmaista mielipiteensä. Pietarsaaren hankkeesta tehty valitus ei kuitenkaan edennyt, joten nyt hankkeella on vahva kaava, eikä rakentamiselle enää ole esteitä, Auvinen kertoo.

Myös urakoitsija on jo valittu ja rakentamisvaiheen arvioidaan kestävän noin vuoden, joten uudella stadionilla on tarkoitus pelata jo kesällä 2025. Auvisen mukaan rakentaminen on yleensä hankkeiden suoraviivaisin vaihe. Eniten aikaa vievät lähes poikkeuksetta hankkeisiin liittyvät lupa-asiat, rahoituksen järjestäminen ja viestintä.

– Joskus hankkeet etenevät nopeasti, mutta välillä tulee myös takapakkia. Tavallinen elinkaari stadionhankkeen alusta loppuun on vähintään viisi, mutta usein jopa yli kymmenen vuotta. Esimerkiksi Tammelan stadionhanke käynnistyi suunnittelukilpailulla jo vuonna 2015. Hankkeet voivat myös muuttua merkittävästikin matkan varrella.

Kokemukset ovat osoittaneet, että stadionhankkeisiin liittyy paljon intohimoja. Vaikka kyse on useimmiten euromääräisesti melko keskikokoisista hankkeista, on kunnallinen päätöksenteko ollut usein vaikeaa. Auvisen mukaan stadionit ovat erikoisrakennuksia, jotka edustavat liikuntapaikkarakentamisen pyramidin huippua.

– Pyramidin pohjalla ovat kaupunkien perusliikuntapaikat ja seuraavana isommat rakennukset, kuten palloiluhallit ja uimahallit. Pyramidin huipulla ovat erityisliikuntapaikat, kuten isot areenat ja jalkapallostadionit, Auvinen selittää.

– Olemme halunneet puhua stadioneista monitoimiareenoina ja harjoituskeskuksina. Meidän pitää ymmärtää, että stadioneita ei rakenneta vain yhtä seuraa varten. Ne ovat myös juniorien harjoituskenttä, joilla voi toimiakin useampikin eri seura. Stadionit ovat myös hyvinvointikeskuksia, joissa voidaan järjestää tyky-toimintaa yrityksille tai aktiviteetteja ikäihmisille.

Pietarsaaressa uuden stadionin nimikumppanina toimii Projevt Liv, joka on voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysyhdistys.

– Se kuvastaa mielestäni hyvin tämän hankkeen sielua. Stadionien myötä pyritään myös edistämään ihmisten hyvinvointia ja tuomaan kaupunkiin paljon uutta – mahdollisesti myös kansainvälisiä tapahtumia. Pohjanmaalla on jo hyvät stadionit Seinäjoella ja Vaasassa sekä uudet rakenteilla Pietarsaaressa ja Kokkolassa. Se mahdollistaa esimerkiksi nuorten eurolopputurnauksien järjestämisen.

Useita toteutustapoja

Auvinen muistuttaa, että jokainen stadion- ja olosuhdehanke toimii omalla tavallaan esimerkkinä muille. Hänen mukaansa niiden toteuttaminen vaatii usein seurojen aloitteellisuutta.

– Kun vuonna 2005 alettiin rakentaa tekonurmikenttiä, kannustimme seuroja toteuttamaan niitä itse, jos kaupungit eivät lähde niitä toteuttamaan. Sen seurauksena syntyi erilaisia halli- ja kenttäyhtiöitä. Esimerkiksi Helsingissä on jo yli 60 tekonurmikenttää, joista alle puolet on kaupungin omistuksessa.

Tekonurmien ja jalkapallohallien jälkeen uudeksi tärkeäksi painopistealueeksi ovat nousseet huippujalkapallon olosuhteet. Auvinen kertoo, että Palloliiton strategiaan kirjattiin jo vuonna 2015 pääsarjaseurojen stadionolosuhteiden kehittämisohjelma. Siitä lähtien Palloliitto on tukenut aktiivisemmin stadionhankkeita HatTrick-investointiohjelmalla.

– Tällaiset hankkeet luovat mahdollisuuksia seurojen pelaajamäärien ja päätoimisuuden kasvulle. Kaupungin taloustilanteet ja mahdollisuudet rakentaa tuskin merkittävästi paranevat lähitulevaisuudessa, joten stadionhankkeissa tulisi selvittää erilaisia kumppanuusvaihtoehtoja.

Pietarsaaren stadionhankkeen kustannusarvio on 7,5 miljoonaa, josta 70 % on lainaa. Erilaiset tuet muodostavat rahoituksesta 20 % ja viimeiset 10 % on kerätty osakeannilla. Palloliitto myönsi Pietarsaaren stadionhankkeelle 400 000 euroa HatTrick-avustusta jo vuonna 2019. Lisäksi hanke sai 750 000 euroa valtionavustusta.

– Tavallisesti hankkeiden rahoitus koostuu omasta pääomasta, mahdollisesti valtionavustuksesta, HatTrick-avustuksesta ja lainarahasta. Usein ensimmäisenä selvitetään hankkeen mahdollisuudet saada tukea UEFA:n ja Palloliiton HatTrick-investointiohjelmasta, Auvinen tiivistää.

Samalla hän muistuttaa, että stadionin rungon lisäksi myös sen varusteleminen pitää ottaa huomioon kustannusarviossa. Esimerkiksi ravintola- ja kutsuvierastilat, tietoliikenneyhteydet ja videopintojen asentaminen ovat huomattavia kulueriä.

Pietarsaaren stadionin rahoitus nojaa osittain kaupungin kanssa solmittuun pitkään vuokrasopimukseen. Kaupunki on sitoutunut vuokraamaan käyttötunteja, minkä myötä stadionyhtiö saa tuloja. Järjestely on tuonut hankkeelle luotettavuutta myös rahoituslaitosten silmissä.

– Stadionin rakentamisen ja varustelun lisäksi yhtä tärkeää on se, miten stadionin talous pyörii tulevina vuosina ja jopa vuosikymmeninä. Tärkeitä kysymyksiä ovat, miten stadion mahdollistaa seuroille tapahtumatuottojen kasvua ja millaisia kustannuksia, oikeuksia ja velvollisuuksia seuralla on stadionilla.

Stadionin arjen pyörittämiseen on Auvisen mukaan useita erilaisia toimintatapoja. Perinteisin malli on ollut kaupungin rakennuttama stadion, johon seura tulee vuokralaiseksi. Tammelan stadion sen sijaan edustaa allianssimallia, jossa seuran roolina on operoida uutta stadionia. Elinkaarimallissa rakennusliike rakentaa stadionin kaupungille, joka maksaa siitä vuokraa ja vuokraa sitä edelleen seuroille.

– Jossain tapauksissa uusi stadion tarkoittaa myös riskinottoa, kun toiminta kasvaa ja muuttuu. Jos seura on aiemmin ollut vuokralla ja myynyt otteluissa lippuja ja kahvia, nyt se muuttuukin ravintolaliiketoiminnaksi, joka ei välttämättä ole helppoa ja vaatii uudenlaista osaamista. Ilman kiinteistöä ei kuitenkaan ole myöskään mahdollisuuksia.

Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa maajoukkueiden valmentajat sekä Palloliiton asiantuntijat avaavat ajankohtaisia aiheita.