Historiallinen ottelu – Lahdessa ja Tampereella tuhoja tehnyt Kalevi Nupponen taitaa edelleen maalinteon

Kaunis elokuinen päivä lähestyy puolivälin krouviaan. Mäkelänrinteen uimahallin ja lukion edustalla ei ole juurikaan liikennettä. Muutamia nuoria näkyy tutkimassa tuttujen keltaisten kaupunkipyörien näyttöjä. Rakennusten välistä pääsee sujuvasti kulkemaan kävelytietä pitkin kohden määränpäätä, joka siintää jo alaviistosta puiden lomasta. Vallilanlaakson tekonurmikentät, Käpylän Pallon vuonna 2011 valmistunut Campus-kokonaisuus.

Portit ovat auki, mutta kentät ammottavat vielä toistaiseksi tyhjyyttään. Rakennuksen edustalla vastassa on KäPa Campuksen vahtikoiraksikin tituleerattu Nuppu, joka miljöölle sopivasti leikittelee pallon kanssa. Vahtimestarit touhuavat varmoin ottein portin lukon parissa. Muutamia opiskelijoita alkaa valumaan tekonurmikentän reunustalle odottelemaan liikuntatunnin alkua. He eivät ole kuitenkaan tämän kyseisen tarinan päähenkilöt.

Pari henkilöautoa ajaa parkkiin Campuksen vierustalle. Autoista nousee hyväntuulisia ihmisiä, jotka astelevat määrätietoisin askelin kohden sisätiloja. Tällainen etappi kentän vierustaa pitkin pelikassi olalla kohden pukukoppitiloja on kullekin kovin tuttu. Paljon tutumpi kuin erittäin monille meistä.

Nuoret aloittavat Campuksen edustalla oman liikuntatuntinsa opettajansa ohjeistamana. Nurmella näkyy muutamienkin helsinkiläisten jalkapallojoukkueiden harjoitusasuja. Kenties joukossa on joitakin tulevia pääsarjatason pelaajia.

Siinä on eräänlaista symboliikkaa, koska viereisellä kentällä sellaisia kohta nähdään. Tänään on suuri päivä, kun ratkaistaan Suomen herruus. Pelaajat astelevat porteista sisälle tunnustaen oman rakkaan seuransa värejä. Ilveksen keltaiset peliasut ja KäPan mustat paidat sointuvat sopuisasti yhteen. Tunnelma on odottava ja iloinen, vaikka kohta kilpailuvietti sekä voitontahto puskevat jokaisella pintaan.

Joukkueiden lämmittelystä jo huomaa, että toistoja on takana itse kullakin ja paljon. Vierasjoukkueen syöttöringissä erottuu pelinumerolla 7 operoiva hyökkääjä, joka on jättänyt merkittävän jäljen kotimaiseen jalkapallohistoriaan. Vallilanlaaksossa ratkaistaan haasteottelussa M75-ikäluokan paremmuus.

Ennen ottelua KäPa-kapteeni Pauli Silvennoinen piti puheen joukkueille.

Tuomari pyytää joukkueiden pelaajalistat ja juuri edellä mainittu herrasmies, Ilveksen kapteeni, saapuu paperilappu kädessään oikeudenjakajan juttusille.

KäPa, Ilves ja Kalevi Nupponen ovat valmiina otteluun.

Kaikki alkoi Viipurista - pysäyttävä hetki Zaporižžjassa

Kalevi Nupposen vanhemmat olivat lähtöisin Viipurista. Isä toimi maalarimestarina ja äiti ansaitsi elantonsa kirjanpainon saralla kirjaltajana eli latojana. Kalevi syntyi Turussa, jonne perhe matkasi sota-aikana aluksi evakkoon. Isänsä ammatin puolesta he olivat ensimmäisten joukossa, jotka palasivat Viipuriin kunnostamaan pahasti tuhoutunutta kaupunkia.

Lopulliseksi määränpääksi vakiintui kuitenkin sodan päätyttyä Lahti, jossa vanhemmat jatkoivat ammateissaan ja Kalevi oman intohimonsa jalkapallon parissa. Viipurin Reipas oli hänen seuransa, joka sodan päätyttyä siirtyi Viipurista Lahteen ja muuttui lopulta Lahden Reippaaksi.

- Me 50-luvun pojat teimme kaikenlaista. Lahdessa oli tietysti läsnä mäkihyppy, hiihto, jääpallo ja jääkiekko. Kesällä sitten yleisurheilu ja jalkapallo, kertaa Nupponen.

- Kaikkia lajeja tuli harrasteltua siihen asti, että pääsin Reippaan edustusjoukkueeseen. Taisin olla tuolloin 17-vuotias. Siinä oli kanssani vanhoja ikätovereitani Nuorasen Semi ja Viljasen Reijo esimerkiksi. Meitä oli sellainen nuori sukupolvi ja Olli Heinonen palasi Tampereelta armeijasta Lahteen. Hänkin oli lähtöisin Karjalasta.

Reipas nousi 1960-luvun alussa käytännössä joka kausi sarjaporrasta ylemmäs ja lopulta alkoi myös mitaleita satelemaan mestaruussarjan tasolla.

Heinonen oli Nupposen mukaan nuoremmille pelaajille viisi vuotta vanhempana tuohon aikaan selkeä esikuva, jolla oli maajoukkuekokemustakin.

Lahden Kisapuisto oli vaikea paikka kaikille vastustajille. Nupposen mukaan sieltä ei naapurit juuri pisteitä mukaansa saaneet. Myös varusteet olivat hyvällä tasolla jo tuohon aikaan Reippaan kaltaisissa seuroissa.

- Meillä oli hyvät olosuhteet ja kyllähän 1960-luvun suomalainen jalkapalloilu oli sellaista patruunoiden hallintaa. Oli paperitehtailijoita ja meillä Reippaalla oli Paitavalmisteen johtaja Martti Mikkonen.

- Sellainen sama kaava se oli kaikilla mestaruussarjan joukkueilla. Sehän on muuttunut paljon nykyään. Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti myös jalkapallosta paljon ja hyvin myönteiseen sävyyn.

Kalevi Nupponen harjoittelee edelleen useamman kerran viikossa.

Nupponen ehti kokea pitkällä aktiiviurallaan paljon. Hän kävi myös pelaamassa yhden kesän Ruotsissa Skellefteå AIK:ssa, mutta hyökkääjä palasi kuitenkin nopeasti Lahteen.

Yhden merkillisimmistä kokemuksistaan Nupponen koki vuonna 1962, kun Reipas matkusti Lahden ystävyyskaupunkiin, Zaporižžjaan. Ukrainan puolella nykyisin oleva kaupunki on ollut viime aikoina otsikoissa hyvin ikävissä merkeissä sodan takia.

Tuolloin Neuvostoliiton aikaan Reipas pelasi kaupungissa ottelun paikallista metallitehtaan rahoittamaa ammattilaisjoukkuetta, FK Metalurhia vastaan.

- Samoihin aikoihin oli tämä Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962. Meidät vietiin peliä edeltävänä päivänä sinne stadionille, jossa ottelu oli määrä pelata. Siellä oli yli 20 000 katsojaa ja stadionia ympäröivää tiilimurskaa kiersi panssarivaunu, naurahtaa Nupponen.

- Ihmiset siinä ympärillä oli naamioitu kuubalaisiksi ja keskellä kenttää oli puhujakoroke, jossa yksi mies koitti luoda kiihkoa yleisöön.

Korokkeen vieressä oli Nupposen kertoman mukaan Yhdysvaltojen silloista presidenttiä John F. Kennedyä muistuttava nukke. Sen kaulan ympärille oli sidottu köysi, josta nukke riippui ilmassa.

- Katselimme siellä kauhuissamme sitä touhua ja mietimme, mihin meidät on oikein tuotu.

Toinen tapahtumantäyteinen seikkailu Reippaalla oli joulukuussa 1964. Joukkue matkusti Afrikan-kiertueelle, jossa vastaan asettui aluksi Norsunluurannikon maajoukkue.

Valtio oli itsenäistynyt neljä vuotta aiemmin. Reippaalle olosuhteet olivat luonnollisesti hivenen erilaiset ja hankalat, eikä vähiten kuumuuden takia. Peli päättyi 4-4-tasapeliin. Nupponen iski kaksi maaleista.

Reissun aikana lahtelaiset kohtasivat vielä Dahomeyn maajoukkueen kahdesti. Silloinen kuningaskunta sijaitsi nykyisen Beninin valtion alueella. Vastaan asettui Afrikan-kiertueella myös englantilaisista siirtolaisista koostunut porukka.

Tuloksellisesti matka tuotti yhden voiton, yhden tasapelin ja pari tappiota. Matka katkesi kuitenkin äkillisesti Nigerian levottomuuksien takia. Eurooppalaisia ruvettiin välittömästi evakuoimaan takaisin kotimatkalle. Nigeriassa tilanne eskaloitui lopulta sisällissodaksi asti, joka tunnetaan myös Biafran sotana.

Uusi luku alulle Tampereella

Kalevi Nupponen oli alkujaan keskikentän älykäs syöttelijä, jolla oli ominaisuuksia pelata ylempänäkin. Kuopiosta Reippaan peräsimeen saapunut Martti Kosma näki Nupposen olevan ennen kaikkea hyökkääjä, koska tämä oli erinomainen pääpelaaja ja omasi selkeän maalivainun.

Näin Nupposesta kehittyi pelaaja, jollaisena hänet tunnetaan. Myös odotukset kasvoivat. Niin ympärillä kuin ennen kaikkea Nupposen oman pään sisällä.

- Olihan siinä joskus vähän sellaista pettymystäkin pinnassa jopa voitetun pelin jälkeen, jos ei itse saanut maalia tehdyksi, Nupponen pohtii.

Maalinälkäinen kärkipelaaja nousi lopulta myös A-maajoukkueeseen asti ja oli mukana sensaatiomaisessa Olympiastadionin illassa vuonna 1969. Suomi voitti karsintaottelussa historiallisesti Espanjan 2-0.

- Ei se ollut mitään sattumaa, vaan pelasimme todella hyvän pelin ja hallitsimme kenttätapahtumia.

Nupposen aktiiviura rakentuu oikeastaan kahteen kaupunkiin, Lahteen ja Tampereelle. Hyökkääjän viimeinen kausi Reippaassa oli vuonna 1966 ja tämän jälkeen oli uusien haasteiden vuoro.

- Tein töitä rakennusliikkeessä jo Lahdessa. Nuoranen lähti Tampereelle Reippaasta ja olimme pelanneet yhdessä jo pitkään. Hän oikeastaan houkutteli minutkin mukaan.

- Siellä oli Viipurista lähtöisin olevalla Veikko Matikaisella rakennusliike. Siellä toimin ostopäällikkönä. Matikainen oli Ilves-Kissoissa jääpallomaalivahtina pääsarjatasolla.

Nupponen ja Nuoranen sen sijaan liittyivät Ilves-Kissojen jalkapallojoukkueeseen. Sille tielle hän myös jäi ja asuu edelleen Tampereella, keskellä kaupunkia Ratinan selän takana. Arki kuluu Nupposen mukaan nykyisin pitkälti kotioloissa, mutta hän käy vaimonsa kanssa ulkoilemassa läheisissä puistoissa aktiivisesti. Myös muun muassa teatterit ovat eläkkeellä olevan jalkapalloilijan mieltymyksiä.

Ja kyllähän jalkapalloilu kuuluu intohimoisen laji-ihmisen viikkokalenteriin edelleen. Ilveksen M75-joukkue harjoittelee 2-3 kertaa viikossa. Nupposen vahvuudet pelaajana ovat edelleen hyvin samankaltaisia kuin hänen kulta-aikoinaan.

- Se nyt on selvä, että tällainen kahdeksankymppinen aika kankea on, mutta kyllä se vain aina kivaa on. Samalla jalkapallo pitää mielen virkeänä ja saa pidettyä kuntoa yllä.

- Kyllähän kaikkien pitäisi vähän urheilla, koska loppujen lopuksihan ikä on vain numero. Toki, jos tässä meikäläinenkin vuoden pitäisi taukoa, niin olisi aika kova paikka tulla takaisin juoksemaan. Pitää käydä aktiivisesti ja katsotaan kauanko tässä vielä jaksaa.

Tästä tilanteesta syntyi kamppailun avausosuma. Nupposen puskulla, kuinkas muuten.

Nupposen mielestä kotimaisen jalkapallon nykytila on erinomainen. Hän korostaa varsinkin ulkomaisten kovien ammattilaissarjojen merkitystä nuorille pelaajille.

- He kehittyvät parhaiten ulkomaisissa ammattilaissarjoissa. Hyvät kehittyvät hyvien kanssa. Pelaajat tuovat sitten oppinsa paluumuuttajina kotimaan kentille.

- Täällä tehdään myös upeaa työtä monissa seuroissa.

M75 Suomen herruus 2023

Palataanpa Vallilanlaaksoon. KäPa ja Ilves kokoontuvat keskiympyrään ennen peliä. Helsinkiläisjoukkueen kapteeni Pauli Silvennoinen pitää pienen puheen ennen kamppailun alkua. Ilmassa on uuden tradition syntyä ja tunnelma on innostuneen odottava. Pelaajat taputtavat toisilleen ja sille, että kukin on paikalla orastavassa haasteottelussa.

Kentällä on pelimiehiä ja tuomarin vihellettyä pilliinsä myös tunnelma muuttuu. Nyt pelataan keskinäisestä paremmuudesta. Pelaajat ohjeistavat toisiaan kovaan ääneen ja muutamia ärräpäitäkin lipsahtaa ilmoille, kun esimerkiksi syöttö menee pitkäksi.

Avausjakso kulkee selvästi tamperelaisjoukkueen merkeissä. Nupponen osoittaa heti seitsemännellä peliminuutilla, että maalinteko luonnistuu edelleen. Takatolpalle unohtunut kärkimies puskee pallon upeasti sisään maalikehikoiden kautta.

Reilua viittä minuutta myöhemmin Ilveksen keskuspuolustusta hallinnoinut Jouko Welling tuplaa johdon.

Tauolle siirrytään Ilveksen 3-1-johdossa. Toisella jaksolla pelin kuva muuttuu. Tamperelaisryhmässä alkaa jalka hivenen painamaan elokuun helteessä. Paikalla on vain yksi vaihtopelaaja. KäPa pyörittää omaa vaihtorulettiaan aktiivisemmin, heitä on paikalla kuusi enemmän.

Toisen jakson hienoimmasta osumasta vastaa Roger Larsson, joka toi vasemmalta laidalta lähteneellä kanuunallaan helsinkiläiset maalin päähän.

Voittajien oli helppo hymyillä.

KäPan maalin suulla Guy Engblom ohjeistaa omiaan aktiivisesti läpi ottelun. Tappioasemassa vähän kovempaan sävyyn, mutta pelin kääntyessä sävy muuttuu vähintään pykälää positiivisemmaksi.

Peli päättyy KäPan 4-3-voittoon. Toisen onni on toisen epäonni. Ilves-leirissä paistaa kamppailun päätyttyä pettymys.

- Kyllä vanhaa pelimiestä harmittaa, kun tämä näin kääntyi, toteaa Nupponen.

Kumpikin joukkue pui lopputulemaa ensin hetken omiensa parissa, kunnes kaikki kokoontuvat jälleen keskiympyrään kättelemään ja myös halailemaan toisiaan.

Hieno tapahtuma, upea tunnelma.

Yleinen mieliala on, että ehdottomasti näitä pelejä pitää päästä pelaamaan jatkossakin. Pelaajat poseeraavat kameroille eri suuntiin. Paikalla on jonkin verran jalkapalloilijoiden läheisiä ja tuttuja. Sitten kukin siirtyy totutusti pelikassi olallaan kohden pukukoppia ja suihkutiloja.

Taistelu Suomen herruudesta on tauonnut ainakin hetkeksi.

Ottelun jälkeinen haastattelutuokio keskeytyy muutama kysymys ennen maaliviivaa. Parkkipaikan suunnalta törähtää kumea auton tööttäys. Nupponen vilkaisee sille suunnalle ja kiiruhtaa kotimatkalle kohden Tamperetta.

Hetken päästä ilmoille kajahtaa hyvähenkinen lausahdus.

- Jos me päästäisimme karjalaisen kunnolla jutustelun makuun, niin emme pääsisi täältä ennen iltaa pois.

Tätä seuraa railakas naurunremakka.

Ilves lähti kotimatkalle, mutta ensi vuonna sitten uudestaan.

Kättely taiston tauottua oli hyvin lämminhenkinen.