Lasten valmentajien suusta: Asko Jortikka uskoo järjestelmälliseen kouluttautumiseen

Asko Jortikan oma peliura loppui loukkaantumiseen kesällä 2014, mutta ura futiksen parissa jatkui valmennushommissa. Samana kesänä hän oli jo päässyt futisleirien vastuuohjaajaksi Nurmijärvelle, ja loppukesästä NJS haki ensimmäistä päätoimista vastuuvalmentajaa seuraan. Jortikka valittiin tehtävään syksyllä 2014. Siitä alkoi valmennusura kahden ikäryhmän vastuuvalmentajana.

– Sitä ennen olin kouluttautunut Vierumäellä HAAGA-HELIA -ammattikorkeakoulussa liikunnanohjaajaksi erikoistuen opintojen aikana valmennukseen. Olin myös tehnyt keikkaluontoisia valmennuksia jo peliuran aikana, Jortikka lisää.

Kokoaikaisena koutsina Jortikka on toiminut kahdeksan vuotta. Yhtä 15-vuotiaiden ikäluokan kanssa vietettyä kautta lukuun ottamatta Jortikka on valmentanut 8-11 -vuotiaita aina siihen asti, kunnes hänet nimitettiin NJS:n junioripäälliköksi. Siinä roolissa hän on toiminut viimeiset kolme vuotta, enimmäkseen alle kouluikäisten ja vasta koulunsa aloittaneiden parissa.

Tausta liikunnanohjaajan opinnoista ammattikorkeakoulusta on ollut Jortikalle oiva pohja myös jalkapallovalmentamiseen. Erilaisten lapsi- ja aikuisryhmien liikuttaminen auttoi saamaan laajan kuvan suomalaisesta liikuntakentästä. Sittemmin opiskelu on myös jatkunut ylemmässä ammattikorkeakoulussa, missä opinnot alkavat olla jo loppusuoralla.

– YAMK:n puitteissa olen tehnyt seuralle omaa kehitystyötä: miten lasten valmennuksesta saataisiin vielä nykyistä laadukkaampaa ja miten siitä saataisiin irti vielä nykyistäkin enemmän, Jortikka kertoo.

Opiskelu on kiinnostanut myös Palloliiton koulutusten muodossa. Jortikka on kouluttautunut UEFA B -tasolle.

– Palloliiton koulutukset antavat myös mahdollisuuksia vanhempien lasten ja nuorten valmentamiseen ja kasvattavat ymmärrystä siitä, mitä vaaditaan, kun kasvetaan isommaksi, Jortikka kuvaa.

“Kuka vaan voi olla hyvä lasten valmentaja”

Positiivinen ote kouluttautumiseen huokuu myös Jortikalle keväällä myönnetyn Vuoden lasten valmentaja -palkinnon perusteluissa. Niissä häntä kehutaan poikkeukselliseksi lasten valmennuksen ammattilaiseksi, joka on ollut vahva tekijä nurmijärveläisen jalkapallon kehittämisessä, ja jonka järjestelmällinen työote on luonut isoille lapsiryhmille turvallisen ja innostavan ympäristön.

Jortikka itse sanoo, että hyvän lasten valmentajan tunnistaa siitä, että hän on mukana iloisella meiningillä ja heittäytyy itse peliin mukaan.

– Kyllä minä itse uskon, että kuka vaan voi olla hyvä lasten valmentaja, Jortikka sanoo, mutta jatkaa heti perään, että tietysti vaatii valmentajalta erilaisia asioita olla lasten valmentaja kuin olla nuorten tai aikuisten valmentaja.

– Valmentajana pitää ymmärtää, ketä on valmentamassa ja miten valmennuksen saa sille pelaajalle parhaiten perille. Jos valmennettavana on lapsi, tarvitsee ohjaamiseen käyttää vähän erilaisia keinoja. Olla siinä hippaleikissä tai kuljetusleikissä vahvemmin mukana kuin silloin, kun valmennetaan nuoria tai aikuisia, Jortikka kuvailee.

Mitään taikatemppuja innostaminen ei hänen mukaansa vaadi. 

– Erityisesti pienten lasten joukkueissa tulee treeneihin varsin usein uusia pelaajia. Aina kun ryhmä tulee paikalle, huomioidaan kaikki pelaajat käymällä nimet aina läpi. Niin me tulemme tutuiksi toistemme kanssa, Jortikka antaa esimerkin.

Huomioon ottaminen tarkoittaa myös sitä, että leikkejä ja harjoituksia käydään läpi lasten tahdilla. Jortikka kertoo ottavansa itse harjoitusten alussa usein vähän rauhassa ja antavansa lasten kertoa ensin vähän tarinaa päivästä ennen kuin ruvetaan leikkimään ja harjoittelemaan. Hänellä on myös tapana laatia toiminnan säännöt yhdessä lasten kanssa.

– Miten tulisi kaveria kohdella, ja mitä tehdään silloin, kun pelikaveri kertoo vastausta kysymykseen. Silloin kuunnellaan se oma vuoro, jotta kaikkien on mukava toimia treenikentällä, Jortikka kertoo.

Valmentamisen aloittamista Jortikka suosittelee kaikille kiinnostuneille. Ohjeeksi ensimmäisen askeleen ottamiseen hän antaa, että mikäli valmennustoiminnassa ei ole ollut ollenkaan mukana, voi aina silti kysyä lähiseuraltaan, pääsisikö auttamaan.

– Valmentajan isoin oppi tapahtuu siellä kentällä. Siellä saa kokemuksia, miten lapsiryhmän kanssa itse luontevasti toimii, Jortikka näkee.

Jortikka painottaa myös sitä, että lapsia ohjatessa täytyy olla oma itsensä.

– Lapsia ohjatessa pitää olla oma itsensä. Joku voi olla kentällä äänekkäämpi, toinen vähemmän äänessä. Kunhan omalla tavallaan innostaa ja ottaa lapset huomioon, kyselee heiltä fiilikset – se on se juttu. Jos intoa riittää siitä eteenpäin, kannattaa lähteä futisvalmentajan starttikoulutuksesta liikkeelle ja seurojen omien koulutusmetodien kautta oppimaan lisää valmentamisesta, Jortikka summaa.

NJS:n Asko Jortikka.