Futsalelämää ulkomailla - Jukka Kytölä OSA6
Jukka Kytölän Futsalelämää ulkomailla – blogisarja jatkuu nyt kuudenteen osaan. Aaro Paappanen on Italiassa Pesaron vahvuudessa ja nyt kerrotaan nuorten maajoukkuepelaajan uutisia suoraan Italiasta.
Jukka Kytölän blogisarja kertoo suomalaisen futsalpelaajan vuodesta ulkomaillaKuva: FLS / Kirsi Nummela
Heipä hei!
Taas on tullut aika matkustaa hetkeksi italialaisen futsalin ihmeelliseen maailmaan, ja tällä kertaa sain haastatteluhaaviin Pesaron tuoreen 18-vuotiaan suomalaistulokkaan Aaro Paappasen - kuten edellisessä blogitekstissäni jo vähän ennakoinkin. Pesaron seurajohto siis kysyi minulta jo varhain syksyllä, olisiko Suomessa joku hyvä nuori pelaaja, joka voisi liittyä joukkueen vahvuuteen ja pelata Italian U19-sarjaa. Suosituksestani saatiin muutaman kuukauden jahkailun jälkeen aikaan testijakso tammikuun alkuun, ja tämän perusteella viimein ihan konkreettinen loppukauden sopimus Aarolle tammikuun lopusta alkaen. Mutta pidemmittä puheitta päästetään hänet itse ääneen kertomaan omat alkuajan tuntemuksensa.
Pronti, via!
U19-poikien futsalmaajoukkueeseen nimetyn Aaro Paappasen meno on lupaavaa Italiassa
Aaro Paappanen, kävit tammikuun alussa Pesarossa viikon testijaksolla ja nyt olet ollut noin 1,5 kuukauden ajan virallisesti joukkueen kirjoilla. Miltä meno edustusjoukkueen treeneissä on maistunut - alkuajan kämppiksesi (=Jukka Kytölä) erinomaisten kokkailuiden ohella?
Olen kyllä tykännyt tästä uudesta ympäristöstä tosi paljon. Italiassa eläminen on sujunut hyvin ja arki on tuntunut mukavalta. Käytännössä kaikki pelaajat joukkueessamme ovat täysammattilaisia, joten treenien vaatimustaso on korkealla. Siihen vaikuttaa myös osaltaan valmentajamme (Colini), joka on erittäin tarkka esimerkiksi siitä, kuinka hän haluaa joukkueemme puolustavan. Näen kovan vaatimustason vain hyvänä asiana, koska silloin kehittyy eniten.
Aaro esittäytyi kotiyleisölle maskottimme Atomicin kanssa L84 vastaan pelatun ottelun jälkeen tammikuun lopussaKuva: Ⓒ Italservice Pesaro C5 Facebook
Olet pelannut kolmessa U19-joukkueen sarjaottelussa ja kuulunut selvästi ryhmän avainpelaajiin tehden 4 maalia. Kerro vähän näistä peleistä ja vertaa niitä Suomen P19-liigan otteluihin, joita olet pelannut GFT:n riveissä?
aksi otteluista on ollut häntäpään joukkueita vastaan, ja niissä olemme olleet selvästi parempia voittaen molemmat pelit useamman maalin erolla. Kolmas peli oli paljon tasaisempi ja siinä vastustaja oli samoissa pisteissä meidän kanssamme. Heillä oli selvästi enemmän hyviä futsalpelaajia kuin aikaisemmilla vastustajilla, mutta pystyimme silti voittamaan heidät 2-4.
Suomessa joukkueita on ylipäätään vähemmän kuin Italiassa ja siksi kovia otteluita tulee täällä enemmän. Italiassa myös huonommista joukkueista on pystynyt huomaamaan, että he panostavat vain futsaliin, vaikka heidän taitotasonsa ei olekaan ollut niin korkea. Italian U19-sarjan tasoa nostaa myös se, että 2003-syntyneet pelaajat saavat pelata sarjassa normaalisti.
Haastattelun teon jälkeen U19-otteluita on kertynyt kaksi lisää, ja niissä voitot on kirjattu Pesarolle luvuin 2-4 sekä 6-1. Aaro saalisti jälkimmäisessä pelissä neljä maalia, joilla hän nosti kokonaissaldonsa kahdeksaan.
Tällä kaudella U19-liigan runkosarjassa saa pelata myös yksi minkä ikäinen pelaaja tahansa ottelua kohden. Esimerkiksi italialaisen futsalin elävä legenda ja tämän kauden jälkipuoliskon liigajoukkue Petrarca Padovassa pelaava, aina pallon kanssa vaarallinen 41-vuotias Adriano Foglia kävi pelaamassa yhden U19-sarjan ottelun alkukauden joukkueessaan Sporting Venafrossa.
Olet ollut myös kolmessa edustusjoukkueen pelissä kokoonpanossa ja pääsit kentälle Napolia vastaan vieraissa TV-ottelussa vain viikon treenaamisen jälkeen. Kerro hieman tästä "shokki"kokemuksesta: millainen fiilis oli ennen peliä, sen aikana ja jälkeen?
Olihan se todella siisti kokemus päästä tekemään Serie A -debyytti sarjakärkeä vastaan. Ja sain vielä pelata yhteensä noin 15 minuuttia, mikä tuntui uskomattomalta.
Ennen peliä oli kyllä aika jännittyneet fiilikset, koska uskoin pääseväni jossain vaiheessa kentälle usean avainpelaajan poissaolon vuoksi. En kuitenkaan odottanut pelaavani ihan noin isoja minuutteja, mutta parempi tietenkin mitä enemmän pääsee pelaamaan. Kun käsky kentälle tuli, niin siinä vaiheessa jännitys sitten katosi ja pyrin vain keskittymään oman pelaajani vartiointiin sekä puolustamiseen.
Pelin jälkeen oli sinällään vähän huonot fiilikset, koska hävisimme ottelun 5-2, mutta itselleni jäi kuitenkin positiiviset fiilikset debyytistäni.
Grazie, Aaro!
Napolia vastaan sai puolustaa tarkastiKuva: Enzo Pinelli
Vierestä seuranneena voin sanoa, että Aaro on suhteellisen nopeasti sisäistänyt edustusjoukkueen haastavan pelityylin etenkin puolustusvaiheessa, jossa oman pelaajan perässä joutuu juoksemaan paljon. Hän on ottanut palautetta vastaan, ja osaa nyt jo katsoa paljon enemmän omaa pallotonta pelaajaansa sekä kääntyä tämän suuntaan verrattuna siihen, että tuijottaisi vain palloa. Pallollista vastaan puolustaminen sen sijaan ei aina ole yksinkertaista varsinkaan nopeajalkaisia pelaajia vastaan, mutta tietyn turvaetäisyyden pitämisen merkityksen Aaro on huomannut näissäkin tilanteissa. Todella vahvaa prässiä pallolliselle on kenen tahansa vaikea antaa - Colinin käskyistä huolimatta - samalla kun pitäisi pysyä tämän liikkeissä huolellisesti perässä. Nopea jalkatoiminta kääntymisineen ja sivuttaisaskelineen sekä laitaetenemisen peittäminen pallolliselta pelaajalta ovat varmasti tulleet alkutaipaleella tutuksi.
Pallollisena Aaro on saanut palautetta siitä, että pallo pysyisi vielä lähempänä kontrollissa ja perussyöttöjen pitää kulkea lujempaa parkettia pitkin. Toisaalta hän on myös pystynyt näyttämään hyvää pallonkäsittelytekniikkaansa pienissä tiloissa. Hyökkäysvaiheen pallottomassa pelaamisessa huomaa selvästi, että hän on oppinut tekemään esimerkiksi blokkeja. Ylipäätään hänestä näkee, että futsalinomaista liikkumista on harjoiteltu jo useamman vuoden ajan. Toki kun taso pelikentällä kovenee, niin kiihdytysten, valeliikkeiden ja pysähtymisten ajoitukseen sekä intensiteettiin tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota, mutta tämä "Pesaron futsalkoulu" antaa epäilemättä hyvät eväät tulevalle kehitykselle. Myös Suomen U19-futsalmaajoukkue pääsee toivottavasti hyötymään näistä opeista maaliskuun lopussa pelattavassa Latvian EM-karsintaturnauksessa, jossa lohkon voittaja selvittää tiensä syksyn 8 joukkueen EM-kisoihin. Forza!
Aaron ja Pesaron U19-joukkueiden tuloskuntoa pystyy puolestaan kätevimmin seuraamaan täältä (linkki Pesaro U19). Tällä hetkellä otteluita on runkosarjassa jäljellä kolme ja Pesaro on 12 joukkueen sarjassa kolmantena. Loppusijoitus on hyvin todennäköisesti 3. tai 4., jolloin joukkueen kausi tulee jatkumaan playoffeissa. Niiden ensimmäinen vaihe pelataan huhtikuun lopussa oman lohkon neljän parhaan joukkueen kesken, ja siitä pudotuspelit edelleen laajenevat "aluemestareiden" välisiksi mittelöiksi. Ylipäätään poikien U19-liiga on Italiassa merkittävästi esimerkiksi Suomen P19-liigaa (14 joukkuetta kolmessa lohkossa) laajempi, sillä jokaisen Serie A:ta, A2:ta ja B:ta pelaavalla miesten joukkueella tulee olla - useiden tuhansien eurojen sakon uhalla - sarjaan osallistuva U19-joukkue. Lohkojen yhteismäärä on maakuntien mukaisesti 20 ja niissä joukkueita on yhteensä 180.
Pesaron U19-joukkue on esittänyt viime aikoina hyviä otteita. Aaro kuvassa alhaalla vasemmalla.Kuva: Ⓒ Italservice Pesaro C5 Facebook
Uutisia Pesaron edustusjoukkueesta
Lopuksi otetaan vielä katse edustusjoukkueen kuluneen kuukauden otteluihin. Napolin vastaan kärsimme tosiaan hyvin siipirikkoisena melko odotetun tappion lukemin 5-2 - ensimmäinen ja Colinin mukaan viimeinen ottelu, jossa emme edes pyrkineet prässäämään vastustajaa ylhäältä. Mainittakoon kuriositeettina, että juuri kyseisen ottelun päivänä monivuotinen pelikaverini Juppis Savolainen lensi Napolista takaisin Suomeen pelilupa-asioiden jäätyä byrokratian rattaisiin, kuten jopa Ilta-Sanomat (linkki uutiseen) tapauksesta uutisoi. En siis ehtinyt valitettavasti tavata häntä saapasmaassa.
Muut helmikuun "kuolemanottelut" hoidimme tuloksellisesti erinomaisesti - omine pelillisine vaikeuksineen toki. Kotona kellistimme sarjataulukon alemman kastin Pomezian 7-5 sekä Pistoian 4-2. Saavutimme myös upeasti paikan Coppa Italian Final Four -turnauksessa kaatamalla Petrarca Padovan 50 minuutin trillerissä jatkoajan jälkeen 5-3. Tulimme tässä ottelussa tasoihin varsinaisella peliajalla kahdesti, joista 3-3 -tasoitus syntyi 10 metrin pisteeltä 1,5 minuuttia ennen päätöstä. Tässä vielä ottelun kohokohdat koosteen muodossa (linkki koosteeseen).
San Giuseppe -vierasottelu siirtyi äkillisesti keksityn Italian maajoukkueen testileirin takia helmikuulta myöhempään ajankohtaan. Maaliskuun kamppailuihin lähdemme joka tapauksessa hyvässä tuloskunnossa ja kuukauden päätapahtumaa, eli Coppa Italian neljän joukkueen lopputurnausta 25.-26.3. Napolissa, osaa jo odottaa innolla. Joukkueen usko omaan tekemiseen on kasvanut kohisten ja sairastupakin alkaa sopivasti tyhjentyä kevättä sekä ratkaisupelejä kohti mentäessä.
Avanti!
Viime aikoina aihetta juhlaan on ollut enemmän. Tässä tuuletetaan johtomaalia Pistoiaa vastaan.Kuva: Ⓒ Italservice Pesaro C5 Facebook
Tänään maaottelu!
Nyt suunnataan katseet kuitenkin vielä maajoukkueen MM-karsinnan Main Roundin päätösotteluun Tanskaa vastaan kotoisella Energia Areenalla keskiviikkona 8.3. Voitolla meillä on hyvät mahdollisuudet selvitä suoraan syksyn 20 joukkueen Elite Roundille ilman, että tarvitsisi pelata huhtikuussa raastavaa kahden ottelun playoff-vaihetta. Mökki siis täyteen tai jos et pääse paikan päälle, niin YLE TV2 auki klo 18, ja nautitaan laatufutsalista kotimaassa. Oi Suomi on!
Seuraa Jukka Kytölän blogisarjaa, missä mennään lajiin pintaa syvemmälle Jukan Italian Pesaro C5 vuoden aikana:
OSA 6 julkaistu 8.3.2023
