Futsal: Futsalelämää ulkomailla - Jukka Kytölä OSA4

Ciao!

Ma 5.12. klo 9.27

Supercupin viikko alkaa päävalmentaja Colinin ilmoituksella siitä, että tulevan viikon treeneissä kukin juo omasta muovimukista, ei siis suoraan vesipullosta. Näin voidaan välttää turhat flunssat, joita on tähän aikaan vuodesta paljon liikkeellä.

Ke 7.12. klo 14.45

Iltapäivän treeneissä simuloimme tulevaa ottelua pelaamalla kahdella 5-6 hengen joukkueella intensiivisen miniottelun 2x10 minuutin tehokkaalla peliajalla. Saan harmillisesti keskitason "puujalan" vasempaan reiteen, mutta se ei lopulta estä treenaamista ja pelaamista. Muutenkin tulemme saamaan ensimmäistä kertaa tälle kaudelle täyden rosterin, kun kapteeni Felipe Tonidandel ja italialaislaituri Giuliano Fortini, toinen Colinin pitkäaikaisista luottopelaajista, ovat kuntoutuneet vammoistaan pelikuntoon. Ensin mainittu sai jo peliminuuttejakin alleen 3.12. pelatussa voitokkaassa sarjaottelussa Sardinian saarella Monastiria vastaan.

Joulukuun pelaajamarkkinoilla seura hankki 37-vuotiaan ja maajoukkueessakin esiintyneen italialaismaalivahdin Davide Putanon - Colinin usean kauden luottopelaaja hänkin Luparensen ajoilta - tuomaan joukkueeseen kokemusta, voittamisen kulttuuria ja mahdollisuuden peluuttaa useampaa ulkomaalaista kenttäpelaajaa. Tämä tietänee loppukaudeksi edellisessä postauksessa esiin nostamalleni argentiinalaiselle Agustin Lopezille lähinnä katsomokomennuksia, mikä kuuluu tietty osaksi huippu-urheilua, mutta on hänen kannaltaan varsin harmillista

Putano tuulettaa tärkeää torjuntaansa Supercupin finaalissaKuva: Ⓒ Divisione Calcio a cinque /PAOLA LIBRALATO

Ovi kävi myös toiseen suuntaan, sillä Etelä-Italiasta joukkueeseen täksi kaudeksi liittynyt Domenico Arcidiacone ei ilmeisesti vakuuttanut kolmessa kuukaudessa "misteriä" ja kärsi muutenkin pienistä loukkaantumisista. Niinpä molemmat osapuolet sopivat, että hänen oli helpompi palata takaisin kotiin Polistenaan Serie A2:n etelälohkoa pelaamaan.

Pe 9.12. klo 8.10 

Herätyskello soi. Puuroa ja jogurttia aamupalaksi ja sitten ison laukun pakkaus, koska edessä on kaksi kokonaista päivää reissussa. Peli on edessä vasta lauantai-iltana, mutta koska jaossa on pokaali, niin myös matkaan valmistaudutaan erittäin huolella. Supercupissa kohtaavat siis viime kauden Serie A:n mestari sekä Coppa Italian voittaja. Koska Pesaro kahmaisi keväällä molemmat pystit itselleen, niin vastustajaksi määräytyi cupin kakkonen eli Olimpus Roma. Ennen finaalia Olimpus oli kerännyt sarjapeleissä 10 ottelusta 23 pistettä meidän 12 vastaan, joten ennakkosuosikin viitan voi asettaa heille.

9.40

Lähtö Pesarosta kohti Rooman Genzanoa. Kyllä, Supercupin finaali on jostain syystä viety Pesaron sijasta Roomaan, ja Olimpus Roma sai sattumoisin pelata finaalia edeltävät kaksi sarjaottelua kyseisessä hallissa - joka ei ole heidän oma kotikenttänsä - Sky Sportin TV-kameroiden edessä tulevan ottelun tapaan. Puheet Italian liiton Pesaro-vastaisuudesta seuran presidentin antaman kritiikin ja Mestareiden liigasta poisjäämisen jälkeen eivät siis liene täysin tuulesta temmattuja. Liitto ei edes kata meidän matkustus- ja hotellikuluja, toisin kuin Serie A:n tv-otteluiden vierasjoukkueille.

13.25

Lounas tien päällä Magliano Sabinassa. Aluksi keitettyjä perunoita, porkkanoita ja pinaattia, sitten "primo" eli pasta tomaattikastikkeella, perään "secondo" eli paistettu kanafilee ja lopuksi jälkiruoaksi crostata eli eräänlainen marmeladipiirakka. Jatkuvasti tarjolla myös niin sanottua pullaleipää. Ruoan maku on nälkäisenä kohdillaan, mutta salaattia ja tuoreita kasviksia kaipaan ainakin itse lautaselle.

17.00

Perillä hotellilla. Keski-Italian poikittaistiet eivät kuulu maan suoraviivaisimpiin: moottoritietä on vähän ja loppumatkasta olemme jopa hieman eksyksissä. Onneksi isossa bussissa sentään on tilaa ja loppumatkasta nettikin toimii joten kuten. Pieni välipala tarjolla hotellin aulassa.

18.00

Treenit alkavat. Hotelli Villa Robinialla emme ehdi juurikaan huilata, mutta onneksi PalaCesaroni -pelihalli on vain 5 minuutin ajomatkan päässä. Matkajalat liikkeelle, puitteisiin tutustumista ja taktisten asioiden läpikäyntiä.

PalaCesaroni tarjosi upeat puitteet Supercoppalle. Kuvassa juonitaan meidän tasoitusmaalia vapaapotkusta.Kuva: PAOLA LIBRALATO

20.20

Illallinen. Kolme ruokalajia tuodaan vähitellen pöytään ja saamme vieraaksi paikallisen seuran Cioli Ariccian - nuoren pelaajamme Diego Piresin monivuotisen junioriseuran - fanijoukon täynnä innokkaita junioreita. Istumme iltaa suhteellisen pitkän kaavan kautta, koska monet jäävät katsomaan hotellin ravintolaan futiksen MM-kisojen jännittävää puolivälierää Argentiina-Hollanti.

23.10

Rauhoittavan musiikin kuuntelua ennen nukkumaanmenoa ja kunnon yöunia. Kämppiksenä tällä kertaa nuori italialaismaalivahtimme Manuel Cianni.

La 10.12. klo 9.15

Herätys ja aamupala. Pelkkää makeaa tarjolla: croissantia, torttuja, kakkuja. Onneksi sentään edes jogurttia.

11.15

Videopalaveri. Käydään läpi klippejä Olimpusin pelaamisesta, etenkin lentävää maalivahtia sekä hyökkäys- että puolustusvaiheessa.

12.30

Treenit. Lähinnä kävelyä ja erikoistilanteiden läpikäyntiä käytännössä, kuten pelin avaaminen maalivahdilta, oman pään rajapotkusta sekä lentävän maalivahdin puolustamista. Aluksi kenttää ei kuulemma edes ollut saatavilla lauantain aamutreeniin, mutta onneksi taustat osasivat vaatia.

14.10

Myöhäinen lounas, mutta toisaalta ottelukin pelataan myöhään. Sama setti kuin perjantaina.

15.50

Lepo. Itse tykkään nukkua pienet päiväunet, ja tällä kertaa siihen on hyvin aikaa, vaikka ne venyvätkin aika myöhään iltapäivään.

17.10

Käppäily virkistää unien jälkeen, vaikka onkin jo pimeä ja keli onkin vähän sateinen. Keskustan kaupasta hieman evästä mukaan; niitä saattaa tarvita ottelutapahtuman aikana ja jälkeen, koska koppieväinä meillä on tarjolla vain urheilugeelejä.

18.00

Välipala. Tarjolla crostataa - kuudennella perättäisellä aterialla. Onneksi kattauksessa on myös toasteja, hedelmiä ja hyvä juomavalikoima.

18.45

Palaveri. Nyt ei puhuta juurikaan enää taktisista asioista, vaan mister Colini virittää meidät sopivaan mielentilaan. Kyseessä on finaali, jossa voi tapahtua mitä vaan. Hän ja useat pelaajat ovat olleet aiemmin samassa tilanteessa. Muut saavat ennakkoon puhua, mitä haluavat, mutta me mennään pelaamaan ja taistelemaan. Meillä on kaikki pelaajat käytössä, olemme vahva joukkue.

Colini osaa virittää pelaajat oikeaan moodiin tärkeissä otteluissa, kun pukua pidetään päällä ja TV-kamerat kuvaavat.Kuva: PAOLA LIBRALATO

19.15

Lähtö hallille. Usein saavumme pelihallille 75 minuuttia ennen peliä, mutta nyt olemme paikalla jo 90 minuuttia ennen aloituspotkua. Meille on annettu todennäköisesti hallin pienin pukukoppi yhdellä vessa-suihku -yhdistelmällä, mutta onneksi käytävällä on sentään tilaa tehdä omia aktivointeja.

21.00

Alkukonsertit soitettu ja Italian kansallislaulu laulettu oletettavasti noin 600 katsojan edessä. Tunnelma on kohdillaan: Olimpus Roman kannattajia on yleisössä jonkin verran enemmän, mutta Pesarolla on oma vankka kannattajajoukkonsa pääkatsomon vasemmalla puolella. TV-kamerat selostuksineen valmiina ja juhla voi alkaa!

Teemme nopean avausosuman harjoitellusta oman pään rajapotkun prässinpurusta, mutta tämän jälkeen joudumme olemaan ensimmäisen jakson enimmäkseen ottavana osapuolena vastustajan useita taitavia 1v1-pelaajia vastaan. Lopulta rikkeet kostautuvat meille kahtena takaiskuna, joista ensimmäisen Olimpus iskee lähivaparista ja toisen 10 metrin pisteeltä kuudennen rikkeen jälkeen. Lentääpä kentälle jossain vaiheessa juomapullokin meidän penkiltä viheltämättä jääneen rikkeen johdosta. Tunteet ovat tapissaan.

Tauon jälkeen löydämme uuden vaihteen otteisiimme paremman prässin ja tehokkaamman transitiopelaamisen avulla. Viidessä minuutissa olemme tulleet rinnalle ja ohi, ja tämän jälkeen Olimpus joutuu riskeeraamaan enemmän hyökkäyspelissään. Meille avautuu tilaisuuksia kasvattaa johtoamme, kun taas oma puolustamisemme on varsin aggressiivista, tiivistä ja yhtenäistä.

Viisi minuuttia ennen päätöstä Olimpus tuo kentälle lentävän maalivahdin. Olemme kuitenkin opiskelleet huolella heidän pelikirjansa tältäkin osin; pallo ei pääse hallitusti muotomme läpi takatolpalle ja Murilo kääntää irtopallon oman rangaistusalueemme rajalta inhottavan hitaalla vauhdilla vastustajan tyhjään nuottaan 3,5 minuuttia ennen summeria. Tämän jälkeen Olimpusin aikalisällä käydyt hieman suoraviivaisemmat ratkaisumallit alkavat tuoda lisää vaaraa maalimme eteen, ja hävittyäni harmillisesti irtopallotilanteen he pääsevät kaventamaan pelin maalin päähän 1,5 minuuttia ennen loppua. Kestämme kuitenkin viimeiset painekattilan hetket ja pääsemme juhlimaan seuran 8. perättäistä(!) titteliä - mukana laskuissa Serie A:n mestaruus, Coppa Italia ja Supercoppa, eli kolme historiallisesti erittäin arvostettua kilpailua.

Tässä vielä finaalin huippuhetket koosteena: 

Viivymme kentällä hyvän tovin: nousemme palkintokorokkeelle, serpentiinit lentävät ja pokaali nousee ilmaan. Myös pelaajien perheet ja kannattajat tulevat kentälle; euforia on käsin kosketeltavaa.

Mestarit saavat hymyillä.Kuva: PAOLA LIBRALATO

23.20

Vihdoin pääsemme juhlallisuuksien jälkeen pukukoppiin palautumaan ja suihkuun. Myös viereisen kopin tilat on avattu meille, jottei tarvitse selvitä yhdellä suihkulla.

23.55

Lähtö kotia kohti, pelaajien perheitä liittyy seuraamme paluumatkalle isoon bussiin. Haemme hotelliltamme mukaan perinteiset ottelun jälkeiset eväät, eli kasan pizzoja, kokista ja olutta. Ei tosiaankaan mitään urheilijan evästä eikä luultavasti ideaalia palautumisenkaan kannalta, mutta jotain pitää kuitenkin syödä. Ja nyt saa vähän juhlia, vaikka itse en oluesta perustakaan. Lauluesitys on paikallaan, mutta pidettäköön yksityiskohdat joukkueen sisällä... ;)

Su 11.12. klo 1.20

Stoppi huoltoasemalla. Hieman lisää evästä napaan, sillä pizzoista ei juurikaan riittänyt itselleni ja energiankulutus ottelussa oli suurta, vaikka itselleni kertyikin tällä kertaa "vain" noin 22 minuuttia peliaikaa.

5.30

Vihdoinkin kotona. Suurin osa pelaajistakin alkoi levätä bussissa jossain vaiheessa, mutta itse en saanut unen päästä kiinni. Väsymys on siis luokkaa rätti ja sängylle lysähdettyäni nukahdan nopeasti noin 5 tunnin yöunille.

Oma sänky on yksi tärkeimmistä paikoista palautumiseen. Pelireissujen jälkeen yöunet jäävät tosin valitettavan lyhyiksiKuva: Jukka Kytölä

Matkasyksy

Supercupin jälkeen arki iski nopeasti naamalle, sillä pelasimme sen johdosta väliin jääneen sarjapelin kotikentällä Came Dossonia vastaan kolme päivää myöhemmin. Ensimmäinen jakso oli osaltamme - ehkäpä ymmärrettävästi - varsin tahmea, mutta tulostaululla pysyivät onneksi 0-0 -lukemat. Toisella jaksolla pääsimme paremmin mukaan, mutta loppuminuuttien irtopallon kimpoilu vieraiden hyväksi sekä tyhjään maaliin isketty toinen osuma varmistivat sarjakauden viidennen tappiomme. Seuraavan viikonlopun finaaliuusinta Olimpus Romaa vastaan oli niin ikään osaltamme varsin heikko esitys ja toisen jakson maaleilla isännät maksoivat kalavelat 3-0 -voitolla. Ennen joulua kärsimme vielä kotona erittäin harmillisen tappion meidän tavoin vajaamiehiselle Sandro Abatelle luvuin 1-2. Välipäivinä pelatussa tv-vieraspelissä kovaa Ebolia vastaan joudumme neljännen kerran peräkkäin nöyrtymään tällä kertaa selvään 4-1 -tappioon. En muista, milloin viimeksi olisin ollut häviämässä neljää futsalottelua peräkkäin - eikä varmaan muista moni muukaan meidän joukkueesta.

Syyskausi on ollut henkilökohtaisesti osaltani varsin kuluttava niin henkisesti lukuisine niukkoine tappioineen kuin fyysisesti lähemmäs 50 000 kilometrin matkustamisineen niin autolla, kaikenkokoisilla busseilla, junalla kuin lentokoneella - maajoukkueen ottelureissut mukaan lukien. Olen ollut 5.9. lähtien joka viikonloppu tien päällä joulua lukuunottamatta. Reilut neljä kuukautta Jyväskylästä lähtöni jälkeen ovat pitäneet sisällään 35 hotelliyötä ja päälle vielä neljä hotellipäivää ilman yöpymistä. Italiassa lyhyemmilläkin 2-4 tunnin vierasreissuilla on nimittäin tapana lähteä aikaisin liikkeelle, syödä lounas pelipaikkakunnalla ja levätä tämän jälkeen pari tuntia hotellilla ennen hallille lähtöä. Näin ollen nämä "lyhyetkin" pelireissut kestävät vähintään 15 tuntia, jolloin kotiinpaluu venyy lähes poikkeuksetta seuraavan vuorokauden puolelle. Italiaa, Eurooppaa - ja Aasiaa - on siis tullut kierrettyä varsin huolella koronapandemian normalisoiduttua 2,5 vuoden jälkeen osaksi ihmisten ja yhteiskunnan elämää.

Syksyn matkakohteeni Euroopan kartalla. Kuvaan ei mahtunut etappi ThaimaassaKuva: Google

 Pesaron ja maajoukkueen paidoissa itselleni on kertynyt neljässä kuukaudessa 21 kilpailullista ja neljä ystävyysottelua. Tehopisteeni näissä otteluissa ovat 6 maalia ja 5 maalisyöttöä. Keltaisia kortteja puolestaan on kertynyt neljä. Enemmänkin maaleja olisi voinut tehdä etenkin viimeisen 1,5 kuukauden aikana, sillä hyville maalipaikoille olen päässyt keskimäärin 1-2 kertaa ottelua kohden. Sen sijaan alla on nyt henkilökohtaisesti 9 ottelun maaliton putki. Enemmän kuitenkin harmittavat joukkueen niukat tappiot ja nykyinen henkinen alakulo. Olemme maksaneet kovaa hintaa Supercupiin kulutetusta energiasta loukkaantumisten, pelikieltojen ja fyysisen väsymyksen muodossa. Kaksi tehtyä maalia edelliseen 160 minuuttiin kertovat myös jonkinlaisesta päättäväisyyden puutteesta ja henkisestä takalukosta viimeistely-yrityksissä. Kokonaisuudessaan jos otetaan pois laskuista sarjanousijoita vastaan pelatut Serie A:n ottelut, olemme onnistuneet ottamaan 10 pelistä vain kaksi pistettä. Tämä on häpeällisen huono saldo eikä lainkaan sitä, mitä odotettiin.

Sarjataulukossa olemme valuneet kohtuullisen hyvän marraskuun ja joulukuun alun jälkeen putoamiskarsintasijalle 13, joten suunta on tästä ehdottomasti vain ylöspäin. Ensisijaiseksi tavoitteeksi otammekin nyt sarjassa suoran säilymisen eli sijat 9-11. Alamme vähitellen saada loukkaantuneita pelaajia täyteen iskuun ja tammikuun otteluohjelma näyttää paperilla suhteellisen suotuisalta lukuisine kotiotteluineen. Kevätkierros ja pisteiden kerääminen siis alkakoon; laajemmalla pelaajanipulla olemme varteenotettava vastustaja ihan kelle tahansa.

Buon anno e alla prossima!

Päävalmentaja Colinin maailmassa futsal on kovien kaksinkamppailuiden peli ja tätä olen itsekin yrittänyt toteuttaa käytännössä. Kuvan tilanteessa mentiin riskirajoilla ja 6. rikehän siitä seurasi Supercupin ekalla jaksolla. Kuitenkin: loppu hyvin, kaikki hyvin ja tätä trendiä lähdetään toteuttamaan myös loppukaudella.Kuva: PAOLA LIBRALATO

 Seuraa Jukka Kytölän blogisarjaa, missä mennään lajiin pintaa syvemmälle Jukan Italian Pesaro C5 vuoden aikana:

OSA 1 julkaistu 27.9.2022

OSA 2 julkaistu 1.11.2022

OSA 3 julkaistu 30.11.2022