Futsal: Futsalelämää ulkomailla - Jukka Kytölä

Avataan hieman alkuun taustoja. Melko tarkalleen 2,5 vuotta on kulunut siitä, kun lähdin perheeni kanssa Italian Mantovasta koronapandemiaa karkuun koti-Suomeen. Serie A:n runkosarjasta 2019-20 oli saatu pelattua 23 kierrosta 30:sta ja meillä oli ollut helmikuussa niin sanotusti lentokeli, kunnes yhtäkkiä kaikki pysähtyi. Aluksi siirrettiin kolme peliä myöhemmin määriteltäväksi ajankohdaksi, myöhemmin lisää ja lopulta toukokuussa 2020 päätettiin sarjan keskeytyksestä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä kausi oli itselleni ensimmäinen Serie A:ssa ja Mantovan kanssa edessä olisi varmasti ollut upea kevät sisältäen Italian cupin lopputurnauksen. Hyvin todennäköisesti myös liiga olisi osaltamme huipentunut playoffeihin.

Mutta: elämässä tulee eteen asioita, joihin ei voi vaikuttaa ja jotka on syytä vain hyväksyä. Näin ollen mahdollinen paluuni Italiaan siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Päätin erinäisistä ulkomaalaisten - lähinnä italialaisten - seurojen kyselyistä huolimatta rauhoittaa tilanteen ja asettua kotiini Jyväskylään Kampuksen Dynamon joukkueeseen kahden kauden ajaksi. Ajoittaisista henkilökohtaisista loukkaantumisjaksoista huolimatta nämä kaudet jäivät mieleen hyvin antoisina kokemuksina niin laadullisesti kuin tuloksellisesti. Sain olla KaDyn mukana voittamassa kahta Suomen mestaruutta sekä pelaamassa yhdeksän tappiotonta Mestarien liigan ottelua putkeen. Myös maajoukkueen mukana sain kokea voitokkaan EM-karsinnan huipennuksen sekä tietenkin unohtumattomat Hollannin EM-kisat kuluvan vuoden tammikuussa.

Alkulohkosta jatkoon EM-kisoissa, fiilis on hyväKuva: Palloliitto

Olin jo valmistautunut aloittamaan kolmannen peräkkäisen kauden KaDyn mukana, kunnes elokuun alkupuolella sain yllättäen kuulla kolminkertaisen Italian liigan hallitsevan mestarijoukkueen Italservice Pesaron kiinnostuksesta. Tällaista tilaisuutta ei välttämättä tulisi enää toista kertaa urallani vastaan, joten päätin tarttua tarjoukseen. Näin ollen uusi italialaisen futsalin sykli elämässäni alkoi - hieman erikoista kyllä - samasta paikasta ja samalla tavalla kuin edellinen päättyi: nimittäin Bolognan lentokentällä ja lyhyellä varoitusajalla.

Avaan tässä tekstissä hieman työskentely-ympäristöäni Pesarossa, jotta saamme jonkinlaisen yhteisen käsityksen siitä, missä, miten ja kenen kanssa täällä arkea eletään. Lähdetään liikkeelle ihan perustason faktoista: Pesaro on noin 95 000 asukkaan kaupunki Adrianmeren luoteisrannikolla noin 240 km Venetsiasta etelään. Kaupungissa on miesten korkeimman sarjatason joukkue niin futsalissa kuin koripallossa. "Basket" pelaa kotiottelunsa 12 300 katsojaa vetävällä Vitrifrigo Arenalla, kun taas meidän on tyytyminen "vain" 2 000 hengen teollisuushallimaiseen Pala Fieraan kaupungin länsilaidan messualueella. Puitteet ovat joka tapauksessa erinomaiset, sillä

- kenttä on täysimittainen

- parketilla pallo liikkuu liukkaasti mutta kengät pitävät hyvin

- pääsemme treenaamaan hyvään kellonaikaan, yleensä iltaisin klo 18

- meillä on oma pukukoppi

- katsomot on rakennettu joka puolelle kenttää

Kotihallimme "piippuhyllyltä" kuvattunaKuva: Jukka Kytölä

Meillä on pallotreenit lähtökohtaisesti joka arki-ilta maanantaista torstaihin sekä perjantai-aamuisin. Intensiteettiä niistä ei ole puuttunut. Yleensä treenit etenevät seuraavasti: pitkähkö lämmittely sisältäen erilaisia pienpelivariaatioita ja/tai maalintekoa, sitten 1v1 tai 2v2 mahdollisilla hyökkäyspään jokeripelaajilla ja lopuksi peliosuus, joka tarkoittaa 2-3 x noin 8-10 minuutin pelisettiä 5v5. Pelaaminen tapahtuu koko kentällä, pelaajavartioinnissa ei tehdä vaihtoja ja pyrkimys on antaa jatkuva prässi pallolliselle pelaajalle. Vaihtopelaajia ei käytännössä ole; joukkueen nuoret italialaiset saavat treeneissä pelata minuutin sieltä, toisen täältä. Vielä toistaiseksi varsin lämpimässä hallissa on itselläni mehut usein puristettu treenien jälkeen aika loppuun, joskin olosuhteisiin on jo vähän tottunut. Voi sanoa, että erillisiä KaDyn ajoilta tuttuja 3 x 20 x 40 metrin viivajuoksuja ei ole pallotreenien oheen tarpeen tehdä.

Pallotreenien lisäksi meillä on 1-2 aamuna viikossa oheistreeni viereisen Fanon kaupungin isolla kuntosalilla, jossa kakkosvalmentajamme Davide "Daffo" Bargnesi myös työskentelee. Nämä treenit ovat sisällöiltään varsin monipuolisia: tehdään niin putkirullailua, tasapainoa, corea kuin jalkojen ja ylävartalon voimatreeniä. Aina hymyilevällä, hieman nallekarhumaisella Daffolla onkin päivittäisessä käytännön valmennustyössä ehkäpä kaikista isoin ruutu hoidettavana, sillä hän on mukana ohjaamassa myös jokaisen pallotreenin harjoitteita - toki "misterin" eli Fulvio Colinin kanssa niitä yhteistyössä suunnitellen. Päävalmentaja voi näin ollen keskittyä puheiden pitämiseen, kentällä esimerkin näyttämiseen haluamistaan teknis-taktisista yksityiskohdista, pelaajien toiminnan seuraamiseen sekä jatkuvan palautteen antamiseen. Valmennustiimiin kuuluu myös maalivahtivalmentaja Paolo, jonka lisäksi treeneissä on käytännössä aina läsnä fysio/hieroja sekä 1-2 muuta taustahenkilöä. Siinäpä hieman pohdittavaa tiimityöskentelyyn - ammattilaisnäkökulmasta toki -  myös suomalaisten joukkuelajien seuroille ja valmentajille.

Daffo (punainen paita) ja Colini (musta paita) työskentelivät yhdessä jo voittoisalla viime kaudella.Kuva: Pesaro C5

Oman huomionsa tässä yhteydessä ansaitsee itse seura, joka on perustettu vuonna 2011, ja jota vastaan itse asiassa pelasin jo ensimmäisellä Italian kaudellani 2013-14 Tridentinan riveissä Serie A2:n pohjoislohkossa. Tällöin joukkueen nimi oli vielä PesaroFano, mutta jo tuona kautena siellä pelasi joukkueen avainhahmoihin vielä nykyäänkin kuuluva "seuraikoni" ja kapteeni Felipe Tonidandel. Keväällä 2017 seura nousi Serie A:han ja selvitti heti ensimmäisellä kaudella tiensä playoffeihin pudoten tällöin kuitenkin jo puolivälierissä. Kesällä 2018 laitettiinkin sitten isot pyörät pyörimään, kun seura hankki riveihinsä seitsemän Luparensen ja Pescaran - kahden sarjasta luopuneen huippujoukkueen - avainpelaajaa sekä tuolloin nelinkertaisen Serie A:n mestarivalmentajan Colinin. Nimi vaihtui Italservice Pesaro C5:ksi ja viimeiset vuodet onkin kuljettu voitosta voittoon: kolme Serie A:n mestaruutta, kaksi cup-mestaruutta ja kaksi Supercupin voittoa. Mainittakoon kuitenkin, että tällä kaudella Pesaro ei kesän mestaruudesta huolimatta osallistu UEFA Futsal Champions Leagueen, koska seuran presidentti Lorenzo "Nino" Pizza veti niin sanotusti herneen nenäänsä liigan ja Italian liiton tälle kaudelle kiristyvistä ulkomaalaisten pelaajien rajoituksista.

Pesaron avainpelaajista lähti viime kauden jälkeen muihin seuroihin - osittain varmastikin edellä kuvatun episodin takia - neljä argentiinalaista, yksi italobrassi, yksi italialainen, yksi paraguaylainen sekä brassimaalivahti, joten vaihtuvuus on ollut melkoista, ja kausibudjettiakin on rukattu alaspäin. Tilalle on kuitenkin saatu minun lisäkseni argentiinalaismaalivahti, yksi italialainen Serie A -tason pelaaja sekä neljä brassia, joista kahdella on Italian passi. Kokoonpanoon saa nimetä 12 pelaajaa, joista viisi saa olla ulkomaalaisia, eli sellaisia ketkä eivät ole olleet Italiassa ennen 18. ikävuotta. Meillä näitä pelaajia on kuusi, joten kierrätystä tullaan tältä osin näkemään.

Pelaajista menestyksen perinnettä seuraan jäävät yhä jatkamaan Tonidandel (3 mestaruutta), Giuliano Fortini (3), Julio De Oliveira (4) sekä Mauro Canal (8) - puhumattakaan tietysti 65-vuotiaasta valmentajavelhosta Fulvio Colinista. Hän on toiminut futsalvalmentajana vaatimattomat 35 vuotta ja voittanut urallaan muun muassa 7 Italian ja 7 Italian cupin mestaruutta sekä yhden UEFA Futsal Cupin 2011. Tänä samaisena vuonna hänet valittiin arvostetussa Futsalplanet.comin äänestyksessä maailman parhaaksi futsalvalmentajaksi. Joten hattu pois päästä, korvat hörölle ja silmät auki, kun tämä herra on äänessä. Juttua nimittäin riittää: on tarinoita futsalista, oivaltavia huomioita muista lajeista sekä paljon puhetta itse pelillisistä asioista, huumoria toki unohtamatta.

Voittamisen kulttuuria omalla kotiareenalla kesäkuulta 2022Kuva: Pesaro C5

Tulevan kauden 16 joukkueen Serie A:ssa tulee olemaan useampi joukkue, joka haluaa voittaa mestaruuden ja lähes kaikki joukkueet ainakin unelmoivat pääsystä playoffeihin 8 parhaan joukkoon. Kilpailu tulee olemaan siis kovaa ja uskoakseni tasaista. Pesaron presidentti lausui elokuussa hieman raflaavan, mutta mielestäni ihan osuvan kommentin meidän roolista tässä sopassa: "Kaikki pitävät meitä kuolleina, ovatkohan niin varmoja?". Pre-seasonin harjoitusotteluissa olemme oletetusti voittaneet Serie B:n (tulos 6-1) ja A2:n (molemmat tulokset 2-1, peliaika 1x35 min. juoksevaa aikaa) vastustajamme sekä pelanneet tasapelit Serie A:n Pistoiaa ja Camea vastaan (peliaika 1x20 min. tehokasta). Serie A:n runkosarja alkoi osaltamme lauantaina 24.9. "Adrianmeren derbyllä" Pescaraa vastaan vieraissa. Itse jouduin vielä seuraamaan tämän ottelun katsomon puolelta pelilupaa odotellessa, minkä lisäksi kaksi muutakin avainpelaajaamme olivat sivussa tästä ottelusta. Kärsimme vajaamiehisenä niukan 2-1 -tappion, joka kuvastaa melko hyvin kovatempoisen ottelun voimasuhteita. Kaikki Serie A:n kamppailut ja koosteet ovat TV-otteluiden suoria lähetyksiä lukuunottamatta nähtävissä osoitteessa futsaltv.it, johon käyttäjän tarvitsee tosin maksutta ensin rekisteröityä. Runkosarjan otteluohjelma Pesaron osalta löytyy esimerkiksi täältä.

Otetaan lopuksi vielä lyhyesti käsittelyyn miesten futsalmaajoukkueen viime aikojen kuulumiset. Uuden päävalmentajan Sergio Gargellin sekä muutoinkin uuden valmennustiimin kanssa työskentely on ollut alkusyksystä melko intensiivistä, sillä ensimmäinen tärkeä MM-karsintaottelu on edessämme jo 11.10. Romaniaa vastaan Vantaalla. Viiden päivän leiri Tampereella elokuun alussa sekä äskettäin mitelty yhdeksän päivän (sisältäen matkustamisen) kansainvälinen turnaus Thaimaassa eivät varmastikaan olleet tapahtumina fyysisesti tai mentaalisesti kevyimmästä päästä. Treenejä ja opittavaa asiaa on ollut paljon, ja varsinkin näin uuden prosessin alussa yhteisen toiminta-ajatuksen löytäminen eri tasoilla ottaa oman aikansa. Yksi tehokkaimmista keinoista tämän edistämiseksi on kuitenkin nimenomaan tiivis yhdessäolo ja tasokkaiden, hieman totutusta poikkeavien vastustajien kohtaaminen - ja tätä tarkoitusta Thaimaan viikko palveli varsin mainiosti. Yksi voitto, yksi tasapeli ja kaksi tappiota tarjoavat varmasti sekä hyviä että kehitettäviä asioita, joiden varaan jatkoa on hyvä lähteä rakentamaan.

KV-peleissä saa pelata kovaa kaksinkamppailuissa. Ote pelistä Vietnamia vastaanKuva: Suomen Futsalmaajoukkue

Seuraavassa blogitekstissä aion pureutua tarkemmin jo hieman sivuamaani Pesaron puolustuspelaamisen tapaan, joka on hyvin keskeinen osa harjoitteluamme ja peli-identiteettiämme. Arrivederci!

Jukka