Captain's Ball -gaalan Jyrki Heliskoski -kunniapalkinto Raimo Konkolalle

Espoolaiseen kotiinsa haastattelijan kutsunut Raimo Konkola ei anna lupaa valokuvan ottamiseen vielä, vaan pyytää odottamaan hetken. Poseerausta varten täytyy olla lippis päässä. 

Vinosti hymyilevä Konkola löytää päähineensä nopeasti. “Ei kukaan tunnista mua ilman!” 

Tämä lippispäinen 77-vuotias palkittiin joulukuun alussa pidetyssä Captain’s Ball -gaalassa Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnolla. Jalkapallossa hän on ollut perustamassa mm. Helsinki Cupia, Espoon nappulaliigaa ja Palloliiton Keski-Uudenmaan piiriä. Konkola on ehtinyt vaikuttaa vuosikymmenten ajan myös suomalaisen keilailun parissa, minkä lisäksi aikaa on löytynyt jääkiekolle, koripallolle ja käsipallollekin monissa eri rooleissa.

Gaalassa annetun palkinnon Konkola ansaitsi kuitenkin erityisesti mittaamattoman arvokkaasta elämäntyöstä lasten ja nuorten valmentajana suomalaisessa jalkapallossa. Konkolan saaman kunniapalkinnon perusteiden mukaan kyseessä on "opettamista rakastava perusasioiden vaalija, jolle joukkue ja pelaajat ovat kaikki kaikessa".

– Olen aina tykännyt valmentamisesta. Nautin, kun pelaajat haluavat oppia lisää, valmentamisen vuonna 1966 aloittanut Konkola kertoo. 

Valmentajan roolissa vierähtäneiden 57 vuoden aikana hän on ehtinyt kohdata kymmeniä ellei satoja tuhansia suomalaisia pelaajia, valmentajia, vanhempia ja muita urheiluvaikuttajia sekä kentillä että niiden laitamilla. Tarinat, joita Konkola kertoo näiden vuosien varrelta vilisevätkin paitsi mielenkiintoisista yksityiskohdista, myös erilaisista kohtaamisista monenlaisten niin menneisyydestä (Pertti ja Erkki Alajasta Teemu Selänteeseen, Seppo Hovista Sami Hyypiään…) kuin ihan nykyisyydestäkin tunnettujen suomalaisnimien kanssa. Esimerkinomaisesti Huuhkajat teki pari viikkoa ennen palkintogaalaa Norjaa vastaan maalin, jonka keskitti Daniel O’Shaughnessy ja viimeisteli Benjamin Källman. Konkola on valmentanut heistäkin molempia. 

Loistokkaista tähtipelaajista huolimatta Konkola painottaa pitäneensä toimintansa lähtökohtanaan aina hyvien muistojen jättämistä kaikille pelaajille. Lopulta niin harvasta juniorista tulee huippupelaaja. Konkola nostaa esiin Englannin liiton statistiikan, jonka mukaan akatemiapelaajista alle kaksi prosenttia saa mahdollisuuden aikuisten tasolla. 

– Vaikka pelaajasta ei tulisi huippupelaajaa, voi hän siitä huolimatta harrastaa lajia pitkään. Jos pelaaja tykkää pelaamisesta, jää lajista hyvät muistot myös uran jälkeen. Siten saamme lisää futiksesta pitäviä ihmisiä vaikkapa liike-elämään ja politiikan päättäviin rooleihin, Konkola järkeilee. 

Valmentajan omassa toiminnassa filosofia on heijastunut esimerkiksi pelaajien oman tahdon kunnioittamisena aina silloin, kun lajivalintoja tehdään. Konkola kertoo, ettei ole pyytänyt ketään lopettamaan toisia lajeja futiksen rinnalta, vaikka he olisivat olleet kuinka lahjakkaita futareita. 

– Jos he ovat löytäneet itselleen paremman lajin, olen antanut heidän mennä. 

Vuosittain jaettavalla Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnolla huomioidaan suomalaisen lasten valmennuksen uranuurtajia.Kuva: Ⓒ JIMI SOINILA PHOTOGRAPHY /JIMI SOINILA PHOTOGRAPHY

Ruskeasuolta Tapiolaan

Vuonna 1945 syntynyt Konkola eli nuoruutensa Helsingin Ruskeasuolla. Siellä jalkapalloseurat eivät vielä 50-luvulla toimineet, joten nuoren pojan ensimmäiseksi harrastukseksi tuli koripallo. 

– Yhdessä Karjalan yhteiskoulun jumppasalissa harjoitteli sata poikaa – kymmenen yhtä koria kohden. Ei se mitään harjoitusta ollut! Valmentajat olivat kokeneita pelaajia, Timo Suvirantaa ja Seppo Kuuselaa, Panttereiden ja Suomen parhaita pelaajia, Konkola kertoo. 

Kertoo Konkola toki jalkapalloakin seuranneensa jo sieltä 1950-luvulta lähtien. Helsingin seurojen yhteisjoukkue Allianssin ottelut brasilialaisvastustajia vastaan olivat nuorelle miehelle aina vastustamaton ohjelmanumero. Lapsena hän kävi sukuloimassa myös Rotterdamissa, jossa hollantilaisäidin veli vei katsomaan Feyenoordin ottelua. 

Valmentajana Konkolan ura alkoi Tapiolassa, jonne hän muutti 1964 ja aloitti pelaamisen Tapiolan Otsossa. Myöhemmin hän jatkoi yleisseura Tapion Honkaan, josta erosi vuonna 1975 kolme erikoisseuraa. FC Honka perustettiin jalkapallon erikoisseuraksi vuonna 1975.

– Tapion Hongasta on syntynyt myös keilailuseura Patteri, yleisurheiluseura Tapiot ja muitakin seuroja. Lentopalloa ja hiihtoakin on harrastettu. Se on tosi kova urheiluseura, Konkola huomauttaa. 

Tosin silloin, kun Konkola Tapiolaan muutti, ei Honka ollut vielä mikään jalkapallon mahtiseura. Miesten joukkue pelasi Kolmosessa ja juniorijoukkueitakin taisi olla vain A-junioreista D-junioreihin asti. 

– Pelasin Hongan miehissä yhden matsin. Ykkösjoukkue oli Saksassa turnauksessa, joten kakkosjoukkueen pelaajista koottiin joukkue Suomen Cupin otteluun. Minä tein yhden maalin, kun voitimme 3-2 Leppävaaran nurmella. Olen siis tehnyt maalin jokaisessa Hongassa pelaamassani ottelussa! Konkola virnistää.

Ensimmäisinä vuosikymmeninä FC Honka kasvoi pikkuhiljaa. Väki alkoi lisääntyä ja eri koulujen alueille perustettiin joukkueita. 

– Tapiolassa oli silloin hyvät olosuhteet. Kanadanhanhet kuitenkin tuhosivat monta kenttää. Ne paskansivat joka paikan, Otaniemen nurmikentänkin, Konkola harmittelee. 

FC Hongan koko toimintaa hanhet eivät kuitenkaan onnistuneet pysäyttämään, vaan pelit jatkuivat hiekkakentilläkin ennen kuin olosuhteet saatiin kuntoon uudestaan. 2000-luvulla seura on noussut Suomen valtakunnalliselle huipulle sekä pelaajamääriensä että menestyksensä osalta ja voittanut suomalaisessa jalkapallossa miesten käytännössä kaiken mahdollisen, Veikkausliigaa lukuun ottamatta. 

Näiden vuosien varrella Konkolan merkitys seuralle on ollut valtava. Hän on valmentanut FC Hongan eri ikäluokkia yli 40 vuoden haitarilta ja mennyt pari kertaa omallekin lompakolleen, jotta seura on säästynyt konkurssilta. Kymmenistä Konkolan valmentamista pelaajista on tullut ammattilaisia.

– Ensimmäinen ison kentän joukkue, jota jalkapallossa valmensin, oli Hongan vuonna 1960 syntyneiden joukkue. Siitä joukkueesta nousi kaksi pelaajaa jääkiekon maajoukkueeseen, toinen heistä (Timo Blomqvist) oli Suomen hopeaa voittaneen olympiajoukkueen kapteeni. Yksi nousi käsipallomaajoukkueeseen, yksi koripallomaajoukkueeseen, ja parista tuli jalkapalloilijoitakin!

Helsinki Cupia perustamassa

Hongan vuoden 1960 ikäluokan kanssa Konkola selviytyi mm. Norway Cupin finaaliin Bislettille. Raskaan turnauksen päätteeksi Honka pääsi finaaliin 10 000 katsojan eteen. Turnauksen pelitahti oli niin tiheä, että loppuottelussa ei Konkolan mukaan ollut yhtä ainutta tervettä pelaajaa. 

Norway Cupista Konkola sai inspiraatiota myös Helsinki Cupin perustamiseen. 

– Pari vuotta myöhemmin raviradan rinteellä keskusteltiin Hongan -59 syntyneiden valmentaja Raimo Helanderin ja KäPan Veikko Isoniemen kanssa, että kyllä meidän pitää saada samanlainen kilpailullinen tapahtuma myös Suomeen. Kaikki suomalaiset joukkueet eivät voi matkustaa ulkomaille, Konkola kertaa.

Alun perin Helsinki Cup oli tarkoitus aloittaa vuonna 1975, mutta lopulta aloitus venyi vuoteen 1976.

– “Hesa Cupissa” oli hienoja asioita erityisesti alussa. Parhaat suomalaiset joukkueet osallistuivat ja saimme kovia ulkomaalaisia vieraita. Real Madrid tuli A-junnuillaan jonkun tunnetun valmentajan kanssa, ja Etelä-Amerikasta tuli isoja joukkueita myös. Silloin olivat kenttien reunat täynnä, Konkola kertoo.

Valmentajana Konkola on toiminut jokaisessa tähän asti järjestetyssä Helsinki Cupissa. Valmentajanoppia tiedonjanoinen ja utelias Konkola on etsinyt erilaisista koulutuksista paitsi Suomesta, myös ulkomailta.

Konkolan oman filosofian peruselementit kumpuavat jo 60-luvulta. Silloin keskityttiin hyvin paljon perustekniikan opettamiseen.

– Aika vaikeaa sun on pelata, jos et tiedä varmasti, että pystyt syöttämään pallon tästä tuohon oveen! Konkola viittoo kymmenen metrin päähän ja siteeraa Jukka Vakkilaa. “Tekniikka on taitoa vasta, kun sitä voi yhdistää peliin”

Oppia on haettu myös ulkomailta jo hyvin varhaisessa vaiheessa. 70-luvulla perustettiin valmentajille järjestö AF-CAT – Association for Coaches and Teachers.

– Englanti oli tuttu paikka. Lontoossa olin aiemmin opiskellut puoli vuotta, joten Englantiin oli helppo lähteä. Myöhemmin he kuitenkin saivat sponsoritukea Adidakselta, ja liika raha tuhosi yhdistyksen. Sen jälkeen Brommapojkarna järjesti muutamia sellaisia tapahtumia, ja tutustuin Bromman valmentajiin, esimerkiksi Tommy Söderströmiin, joka on toiminut myös esimerkiksi Manchester Unitedin Pohjoismaiden skouttina. Se kontakti on edelleen olemassa, Konkola kertoo.

A-valmentajakurssin käyminen oli ennen hivenen yksinkertaisempaa kuin nykyään.

– Silloinen Palloliiton koulutuspäällikkö ei ollut minua valmis sinne hyväksymään, mutta tiesin, että kurssi on Eerikkilässä alkamassa. Soitin Kauppisen Ramille maanantaiaamuna ja kysyin, tulivato kaikki valmentajat sinne. “Yksi jäi veke.” "Voinko mä tulla sen paikalle?" Olin viikkoa myöhemmin A-valmentaja, Konkola naurahtaa.

Toiseksi muutokseksi vuosien varrella Konkola nostaa sen, että nykyään Suomessakin on paljon ammattivalmentajia, joilla on enemmän aikaa valmentaa.

– Ensimmäiset 30 vuotta minä valmensin ilmaiseksi. Ei mitään korvausta! Mutta ei pelaajilta myöskään peritty mitään.

Hongan 1993-syntyneet, maailman 11. parhaat

Konkolan uran mieluisin muisto tulee kuin apteekin hyllyltä. Konkola ja Robert O’Shaughnessy valmensivat FC Hongan ikäluokan 1993 valmentaminen maailmanlaajuiseen Nike Premier Cup -lopputurnaukseen vuonna 2008. Maailmanlaajuisiin karsintoihin osallistui 9400 joukkuetta, joista Manchesterin lopputurnaukseen selviytyi vain 20 parasta. Turnauksen lopputuloksissa Honka oli yhdestoista, heti Real Madridin takana. 

Nike Premier Cupiin selviytyäkseen piti ensin menestyä Euroopan lopputurnauksessa, johon pääsi Suomesta vain yksi joukkue. Osanottaja valittiin kansallisessa lopputurnauksessa, joka pelattiin Pajulahden urheiluopistolla. Konkola kertoo, että muutamaa vuotta aiemmin hänen koutsaamansa Hongan 1990-ikäluokka oli käynyt jo lähellä turnauksen voittamista, mutta finaalissa johto kirposi käsistä aivan loppuhetkillä, ja HJK veti rankkareissa pidemmän korren. 

– Klubia valmentanut Jyrki Ahola sanoi silloin, että “nyt kävi näin, mutta kaikista valmentajista olisin sinulle suonut voiton”. Myös sen jälkeiset ikäluokat olivat lähellä Pajulahden turnauksen voittamista, mutta ysikolmoset olivat sellainen joukkue, joka alkoi pärjätä sitä paremmin, mitä vaikeampi paikka. Jutta Rautiaisen valmentama KäPa voitettiin välierissä 5-1 ja finaali Nikolai Alhon ja Robin Lodin HJK:ta vastaan 6–0, Konkola kertaa. 

Silloisen joukkueen kaikista pelaajista komeinta uraa on tehnyt Robertin poika, Karlsruhen ja Huuhkajien toppari Daniel O’Shaughnessy. Hänen lisäkseen ammattilaisiksi tai vähintäänkin Veikkausliigan vauhtia kokeilemaan ovat päässeet Dani Hatakka, Antti Mäkijärvi, Jaakko Hietikko, Jani Jokinen, Valmir Seferi, Danielin isoveli Patrick sekä kenties joukkueen suurimpana talenttina pidetty maalintekijä Tim Väyrynen. 

Pajulahden turnausta seuranneisiin haasteisiin Honka valmistautui mm. Ruotsissa, jossa se voitti paikallisen turnauksen finaalissa Brommapojkarnan. Puolan maanosakarsintaturnauksessa taso oli vielä astetta kovempi, mutta siihenkin Honka pystyi vastaamaan. Maalivahti Joonas Jokinen otti tärkeitä koppeja, Väyrynen teki tärkeitä maaleja ja koko joukkueen päät pysyivät kylmänä peräti neljässä rangaistuspotkukilpailussa. 

– Välierässä Willem II:ta vastaan ratkaisevan pilkun ampui Peetu Lepistö. Ihan surkea pilkku, mutta maaliin meni, Konkola hymyilee. 

Finaalissa Hongan pitkälti espoolaispelaajista koostunut joukkue taipui kansainvälisiä vahvistuksia vilisseelle Baselille 2–0, mutta Euroopan turnauksen hopeakin riitti paikkaan maailman lopputurnauksessa Manchesterissa. Sille reissulle lähtivät mukaan kaikki joukkueen pelaajat, vaikka esimerkiksi Väyrynen oli murtanut jalkansa epäonnisesti eikä päässyt kentälle asti. 

Ihan kaikkia maailmalla reissaamisen kustannuksia ei haluttu sälyttää pelaajien vanhempien vastuulle. Eriarvoisia maksujakaan joukkueen pelaajille ei haluttu, joten Konkola arvioi, että 1993-ikäluokan pärjääminen maksoi hänelle tuhansia euroja omastakin pussista. 

Nike Premier Cupin Manchesterin lopputurnausta Konkola kuvaa sen arvoisena kokemuksena. Olosuhteet joukkueita varten olivat tiptop: harjoituskeskuksessa oli 14 kenttää, ja uudet nurmet tulivat Tanskasta joka vuosi. Alkulohkossa Honka päihitti kiinalaisen Green Town FC:n ja japanilaisen Shizuokan, mutta jäi lopulta kolmanneksi. Samaan lohkoon kun sattuivat myös koko turnauksen kolmonen Frankfurt sekä voittaja, brasilialaisjoukkue Fluminense. 

– Brasseja vastaan menimme 1–0-johtoonkin, mutta [turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittu] Wellington Silva pyöritteli meidän pakkiamme kolmen maalin edestä, Konkola kertoo. 

Sijoitusotteluissa Honka taipui vielä Real Madridille 1–0, mutta voitti korealaisen Ansanin. Näin turnauksen loppusijoitukseksi jäi 11:s, mikä jäi historiankirjoihin suomalaisjoukkueiden Nike Premier Cup -historian ylivoimaisesti parhaana tuloksena. Konkolan valmentama Honka voitti Suomen karsintaturnauksen vuosia myöhemmin myös ikäluokassa 2002, mutta pian turnauksen jälkeen tuli ilmoitus, että seuraavana vuonna kansainvälistä Nike Premier Cupia ei sille ikäluokalle enää pelattaisikaan. 

Raimo Konkola, Robert O'Shaughnessy, Valmir Seferi, Tim Väyrynen, Mikael Lähde, Peetu Lepistö, Kalle Laaksonen, Antti Mäkijärvi, Boris Wistuba; Daniel O'Shaughnessy, Jani Jokinen, Naip Bejtullahi, Joona Hynninen, Jaakko Hietikko, Dani Hatakka, Astrit Kabashi, Patrick O'Shaughnessy; Simo Pulli, Joonas Jokinen

"Töitä on tehty aina, kun niitä on ollut"

Konkolan saama Captain’s Ball -kunniapalkinto on nimetty Jyrki Heliskosken mukaan. Nyt jo edesmenneen päävalmentaja “Jyrän” valmennustyyliin Konkola pääsi tutustumaan parin vuoden ajan, alle 17-vuotiaiden maajoukkueen joukkueenjohtajan ominaisuudessa 1973 ja 1974 syntyneiden ikäluokissa. 

– Jyrki oli erinomainen valmentaja. Opin häneltä paljon asioita. Siinä joukkueessa Juha Malinen oli kakkosena ja Jyrki Niini oli myös mukana, vähän vaihteli. Sen kaksi vuotta Juha oppi valmentamista ja varmasti Jyrältä paljonkin, Konkola sanoo. 

Joukkueen vaiheista on tehty myös dokumentti, Yle Areenasta löytyvä Vanha joukkuekuva. 

– Siinä oli harvinainen joukkue, joka otti voitot kaikista kolmesta vierasottelusta, mutta kotiotteluista ei saatu pisteitä! Hollanti kaadettiin Alkmaarissa 3-0 ja MM-kisojen seiska Norja voitettiin 1-0 Norjassa. “Jyrä” oli keksinyt, että mennään bussilla. Ajettiin Vaasaan, ja mentiin siitä yli. Ajettiin Falunin ohi, yli Norjan ja Ruotsin välisten vuorten, ja kahden aikaan yöllä tultiin hotellille. Pojat olivat nälissään. Oli ainoa kerta, kun niin matkattiin sinne… Konkola muistelee. 

Pitkästä urasta on jäänyt vanhan miehen käteen valtava määrä muitakin kontakteja, tuttavuuksia ja ystäviä. Konkola kertoo, että Facebookissa hänellä on 1500 kaveria. 

– Sieltä on kiva seurata entisten pelaajieni elämän kehittymistä. Näkee, että jotkut sellaisetkin pelaajat, joita ei aikoinaan pidetty kauhean kovina, ovat olleet innokkaita jatkamaan pelaamista pitkään. Toiset pärjäävät paremmin elämässä jalkapallon jälkeen. He valmistuvat lääkäreiksi ja lakimiehiksi, tulee perhettä ja saavat lapsia, jotka hekin alkavat pärjäämään. Vuonna 1960 syntyneet ensimmäiset pelaajani täyttävät nyt 62 vuotta! Konkola muistuttaa. 

Joidenkin pelaajien uraan ja elämään valmentajan vaikutus on ollut vain ohimenevä, toisille pitkäaikaisempi, muutamille valtavan suuri. Konkolan muistelee esimerkiksi Hongan vuonna 1976 syntyneiden ikäluokassa pelannutta Lasse Mattilaa, jolla oli vaikea lapsuus. Vanhemmat kuolivat, kun poika oli vasta nuori. Jalkapalloharrastuksella oli tärkeä rooli hänen elämässään. 

– Lasse on kertonut minulle, että olen pelastanut hänen elämänsä. Hän oli hieno pelaaja, josta tykkäsin – pelasi piiriturnauksen loppuottelussa kolme numeroa isoilla kengillä, ja teki toisen maalin. Myöhemmin Lasse muutti Ruotsiin ammattilaiseksi, ja hän on asunut myös Brasiliassa, Konkola kertoo. 

– Olemme kontaktissa Lassen kanssa edelleenkin. 

Kysytään Konkolalta vielä loppuun hieman retorinen kysymys. Hän on tehnyt jalkapallon eteen valtavan määrän työtä ja käyttänyt sitä varten paljon rahaa näiden 57 vuoden varrella. Kaduttaako se yhtään? 

– Ei kaduta. Jos joukkue tarjotaan, olen edelleenkin valmis valmentamaan, Konkola ilmoittaa ja kertoo tehneensä töitä aina silloin, kun niitä on ollut. 

Välillä töitä on tehty kovempaa, välillä vähän vähemmän.

– Aikoinaan keilailukausi ja jalkapallokausi menivät vähän päällekkäin, mutta ei se minulle ongelmia aiheuttanut. U17-maajoukkueen kanssa mukana ollessa oli vähän vaikeampaa – kaikki vapaa-aika meni urheilulle, Konkola muistelee. 

– En silti olisi luopunut mistään!